1300-luvulta lähtien markanvero (marka skatt, markskatt) esiintyy
yleisenä maatilain veroarvon ilmaisijana Ahvenanmaalla. Sitä mainitaan
Ahvenanmaan asiakirjoissa varsinaisesti ensi kerran v. 1376, sitten yhä
useammin, kunnes se 1400-luvun alkupuolella esiintyy tilain mittana
kaikkialla Ahvenanmaalla.
Aikaisimmat asiakirjakohdat, joissa Ahvenanmaan markanverot esiintyvät,
ovat seuraavat:
(i) V. 1333: "vnum fyaerdingxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta
in Alandia -- -- in quantum se pro octoginta marchis denariorum
extendit" (Mustak. s. 45).
(2) V. 1376: "x marcha skat j Fastolsby ok iiij marcha skat jnnan
Halwardaby, met allom tiillaghom" (Mustak. s. 157).
(3) V. 1376: "mit goz j Ålande, som aer fyra marcha skat j Radhergsböle
ok twa marcha skat inan Svaertinxmarum, met enne öö, ther heter Husö,
met allom til laghom, som ær hws, åker, æng, skogh ok fiskewatn, innan
gardha ok wtan" (MU s. 361).
(4) V. 1377: "xviij mracha skat j Alandhe j Thiwdhö, met alla thera
tillaghom, som aer aengh, skogh, fiskiewatn, jnnan gaardh ok vtan"
(Mustak. s. 163).
(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j
Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn -- -- engo
vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176).
(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc:
allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha
jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama
bool jordh oterlöst -- -- tho skal han giffua os v march for
markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212).
(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j
Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s.
218).
(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j
Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok
fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh
och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s.
240).
Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei
bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä
kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana;
markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja,
peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti
ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan
arvoinen maa.
Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa
osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta
ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä
ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero
asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta,
vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain
markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo
lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin
Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä.
Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen
sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa
1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli
äyrityinen.
Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu
1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja
ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1
äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta
(kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m.
kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja
muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti
rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen
taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta
asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä
kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa
äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste.
Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä
markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia
veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli
epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli
maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi
jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin
kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä.
Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan
arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin
olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu
alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän
markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero
näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat
ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat
markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland).
Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa
käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia
todisteita.[290]
Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen.
Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen
mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi,
jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi
markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus,
joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla
saattoi ostaa.
Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä
hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa.
Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa
kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi
hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät
kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia
rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan.
Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella
markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan
hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun
alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan
alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä
9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan
hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406
Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431
myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292]
Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien
markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu,
pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa
suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan.
Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla,
joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan
mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293]
pitäjä "naaluku" markan- "maaluku" kutakin
markkoja veroja markanveroa kohden
Saltvik 9 747 l 47l 6.6
Sund 14 116 ja 2 äyriä 1 826 7.7
Kumlinge 6 319 507 1/2 12.5
Föglö 9 212 1 040 1/2 8.8
Lemland 10 936 ja 2 äyriä 1 094 1/2 10.0
Jomala 13 609 1 793 1/2 7.6
Hammarland 9 756 1 558 1/2 6.2
Finström 11 228 ja 6 äyriä 1 672 1/2 6.7
koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä 10 964 1/4 7.7
Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei
kuitenkaan -- sen heti näkee -- lähimainkaan ilmaise käyvän ja
hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja
jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että
markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin
enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä
kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla
tapahtuneita veronkirjoituksia.
Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa
melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua
monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat
suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen
saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä
laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta
tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo
alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s.
seikoista, joita emme tarkemmin tunne.
Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten
kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita
vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi
käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot
perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät
pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta
kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on
käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon,
1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat,
että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai
verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut
sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli
markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero.
Niin onkin ollut. Ahvenanmaan tileihin uuden ajan alussa on merkitty
markanveroilta maksetuksi erityinen "markanvero", kultakin
markanverolta 1 naula voita ja 3 penninkiä rahaa.[294] Tällä
rahaverolla oli nimenään "sotalomavero", ruots. ledungslama.[295]
Veron peruste, nimi ja maksuesineet olivat Ahvenanmaalla samat kuin
Ruotsissa laajalti käytetyt; markkajärjestelmän mukaan suoritettavan
veron jakautumisen rahaveroon ja markanveroon olemme tavanneet niin
kaukana kuin Sunnerbossa lounaisessa Smålannissa.
Vero esiintyi vielä uuden ajan alussa ikivanhassa muodossa; nuo
mitättömät 3 penninkiä, jotka nyt maksettiin ala-arvoisessa käyvässä
rahassa, olivat alkuaan olleet arvokkaampia penninkejä. Voimaksu oli
niinikään ikivanha. Verosta maksettiin selvästi puolet rahassa ja
puolet voissa, sillä voinaulan arvo Ruotsissa 1300-luvun alkupuolella,
jolta ajalta varhaisimmat tiedot ovat, oli 3 penninkiä eli sama määrä,
minkä Ahvenanmaan markanvero suoritti rahassa.[296] Markanverolta
Ahvenanmaalla siis maksettiin sotalomaveroa kaikkiaan vain 6 penninkiä
Ruotsin rahaa, jossa Ahvenanmaan tilit ovat tehdyt. Mutta nyt on
huomattava, että Ahvenanmaalla niinkuin Etelä-Ruotsissakin läpi koko
keskiajan ja vielä uuden ajan alussa laskettiin yleisesti n.s. Tanskan
markkoja, jotka olivat 1/4 pienempiä kuin Ruotsin markat.[297] Tämän
mukaan 6 ruotsalaista penninkiä vastasi 8 penninkiä eli täyttä
äyrityistä tanskalaisen markkalaskun mukaan. Ahvenanmaan sotaveron
suuruus on siten todennäköisesti alkuaan ollut 1 (Tanskan) äyrityinen
markanverolta.
Ahvenanmaan markkajärjestelmä ja sotavero tämän mukaan maan on ollut
eteläruotsalainen. Kuten mainittu on veroesineitten jakotapakin raha-
ja voiveroon lähinnä eteläruotsalainen. Onko mahdollisesti Ahvenanmaan
markka- ja sotalaitoksella ollut suoranaista yhteyttä tanskalaisen
sotalaitoksen kanssa, emme nykyisillä tietokeinoilla voi ratkaista.
Käännymme vielä tarkastamaan eräitä Ahvenanmaan markkajärjestelmän
ilmiöitä. Ahvenanmaan vanhin tunnettu tilamitta on bol. Aikaisemmalla
keskiajalla mainitaan sitä useampia kertoja Ahvenanmaan maatilain
suuruuden tai arvon ilmaisijana, ensi kerran v. 1328, viimeisen kerran
v. 1410. Se esiintyy Sundissa, Saltvikissä, Finströmissä ja Jomalassa,
ja on siitä päättäen ollut varsin yleinen Ahvenanmaalla. Bolin
perustana ei näy olleen mittausopillinen peltomitta eikä myöskään
kylvömäärä, vaan tarkoitti bol ainoastaan perittyä täyttä tilaa
rakennuksineen, peltoineen, niittyineen ja muine etuineen. Siihen
aikaan, jolloin asiakirjat boleista puhuvat, niitä jo jaettiin
tasaisiin osiin (1/2, 1/4. 18).
Bol on yleisskandinavialainen tilusyksiö, joka alkuaan merkitsi yleensä
talonpoikaisperheen asuntoa, taloa, tilaa ja myöhemmin oli yleisenä
verojen ja rasitusten suoritusyksiönä.
Tanskassa bol todennäköisesti oli ensi sijassa leding-velvollisuuden
perusteena. Se näyttää vastanneen "hafnia" ja suorittaneen
veroksi täyden markan. Bol-jako pysyi Tanskassa paikoin voimassa
1300-luvun loppupuolelle saakka. Aikain kuluessa se kuitenkin oli
menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan vain
maaverotusyksiöksi.[298]
Ruotsissakin bol jo aikaisin toisin paikoin esiintyi verotusyksiönä.
Kuten Tanskassa niin Ruotsissakin täyden bolin vero alkuaan oli täysi
markka, minkä vuoksi nimityksiä bol ja "markabol" käytettiinkin
samanmerkitsevinä; niin oli laita etenkin Ölannin saarella.[299]
Ahvenanmaan bolia koskevissa myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan bolin
rinnakkaisena tilusmittana usein "markanmaita"; niitä käytetään milloin
vaihtoehtoisesti bolin sijasta, milloin pienten bolin osain
määräämiseksi. Tästä ilmenee, että markkajärjestelmä on ollut
tunnettuna Ahvenanmaan maanomistuksessa ja verotuksessa boljärjestelmän
myöhempänä jaksona sekä etteivät nämä järjestelmät silloin ole olleet
toisilleen vieraita.
Markkajärjestelmälle ominaista oli sen kiinteä suhde maan arvoon eli
hintaan. Ellei bolilla ennemmin ollut pysyvää raha-arvoa, joutui se
markkajärjestelmän kautta saamaan sellaisen. Tämä arvo varmaan oli
sellainen, joka soveltui markkajärjestelmään, minkä mukaan täysi
"markanvero" suoritti veroa 1/24 markkaa eli äyrityisen ja 24 markan
arvoinen maa 1 markan. Kun nyt bol sekä Tanskassa että Ruotsissa oli
sellainen 1 markan veroa suorittava yksiö, on hyvin luultavaa, että
Ahvenanmaankin bol on ollut samanlainen, siis tarkalleen Ruotsin
"markabolin" vastine.
Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397
ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta
selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin
lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5
markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8
markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia
vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun
Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4
pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista
markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa.
Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan
Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen
näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1
äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä
täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla
että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut
ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin.
Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin.
Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen
bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa
suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena
puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin
hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24
markkaa.[300]
Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin
selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin
jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä
syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen
tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti
rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi
riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain
eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei
mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila
ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta.
Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen
lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut
yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista
siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli
markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut
tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi,
pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun
tulot melkoisesti kasvoivat.
Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja
yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla
bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo
kuului menneiden muistojen joukkoon.
Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat _markkakunnat_
(marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia
muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan
luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka
ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa
verokirjoissa mainitut.[301]
Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana
piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen
suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma
veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta
ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan
kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa
markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut)
olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302]
Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria
eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista
on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan
tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon
verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä
markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin
markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia.
Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää,
markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen
kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun
merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan
merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan,
ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26
talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4
verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota
siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37,
siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä
pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta
olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu
rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty.
Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan
yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko
Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti
vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin
myöskin varustivat laivansa kukin.
Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin
ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen
markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä
alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui
sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana
maksetuksi.
Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa,
että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän
neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä
yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä
kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan
markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien
neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä,
niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen.
Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien
muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia
markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella
tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista
toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen
syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä
alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24
veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2
kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian
kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla.
Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16
lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan.
Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa
(nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron
verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat
muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306]
Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken
verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat
ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään
juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein
alkuperäisimpiä alueita.