"Perevaara"-kysymystä on viimeksi ja laajimmin käsitellyt J. V.
Ronimus. Vatjan viidenneksen verokirjan muutamissa Laatokan
rannikkopokostoissa esiintyviä "perevaara" nimisiä verokuntia hän kuten
O. A. Hainari pitää alkuperäisenä suomalaisena (karjalaisena)
yhteiskuntamuotona, mutta eräitten venäläisten asiakirjain perusteella,
joissa samannimisiä yhdyskuntia mainitaan Novgorodin alueella, Valdain
tienoilla, hän katsoo näitä tienoita perevaarain alkukodiksi: "Valdain
metsäisillä ylängöillä olivat luultavasti jo kaukaisessa muinaisuudessa
perevaarat syntyneet, täältä ne myöskin pohjoiseen siirtyvien
karjalaisten mukana olivat Suomeen muuttaneet".[85]
Tähänastiset perevaaran selitykset ovat rakentuneet sille kielelliselle
otaksumalle, että nimitys johtuisi sanoista "per(h)e" ja "vaara". Tästä
selityksestä lienee kumminkin luovuttava jo historialliseltakin
kannalta asiaa arvosteltaessa. Jokaista perevaaraa ei voi selittää
yhteenkuuluvaksi asutusalueeksi. Kun Niinisyrjän kylän taloja
Jänisjärven lähellä kuului kahteen Sortavalan perevaaraan, niin tuntuu
hyvin uskottavalta, että Niinisyrjän asukkaat olivat alkuaan kotoisin
noista kahdesta perevaarasta.[86] Mutta kun keskellä vanhaa asutusta
pienellä Laatokan saarella olevan Mäkisalon kylän talot, jotka kaiketi
muodostivat jokseenkin vanhan yhteenkuuluvan asutuksen, kuuluivat
_neljään_ eri perevaaraan,[87] niin on vaikea sen perusteella ilman
muuta väittää, että nuo talot olivat alkuaan tulleet perustetuiksi eri
perevaaroista käsin. Ei voi kieltää sitäkään mahdollisuutta; mutta joka
tapauksessa se aika oli verokirjan olojen vallitessa jo ollut ja mennyt
ja Mäkisalon kylä jo kauan ollut omana yhteenkuuluvana asutuksenaan.
Verokirjasta täysin selviää ainoastaan se, että perevaarat ovat olleet
määrättyjä veroalueita, joita yhdessä pokostassa on ollut useita. Mutta
kun Ronimus katsoo niitä alkuperäisiksi asutusalueiksi, joiden
olemassaoloa veronkantajat vain ovat käyttäneet hyväksensä, näyttää
uskottavammalta, että perevaarat ovat muodostetut veronkantoa
varten, vaan kerran muodostettuaan muuttuneet uudenlaisiksi,
verotaloudellisiksi asutusaloiksi. Oli näet luonnollista, että
perevaaraan sitä muodostettaessa luettiin kaikki perevaaran asukkaille
kuuluvat etäisetkin omistukset ja että kaikki perevaarasta kenenkään
omistamattomille takamaille siirtyneet uutisasukkaat joutuivat
maksamaan veronsa sen perevaaran mukana, josta olivat lähteneet. Sillä
tavoin saattoi Laatokan rannalla olevana Sorolan perevaaraan kuulua
kalapaikkoja ja asutuksia Pielisjoella j.n.e. Juuri sellainen tapa
vallitsi vielä uuden ajan alussa laajoilla aloilla sisä-Suomea. Tämä
verotaloudellinen asutustapa on omituista suomalaisten alueitten
keskiaikaisille oloille ja on vanhemman sukulaisuuden pohjalle
rakentuvan heimokunnallisen asutustavan historiallinen vastakohta.
Joka tapauksessa ovat Karjalan perevaara-verokunnat sangen vanhoja
laitoksia. 1500-luvun alussa niitä oli tavattavana enään vain Laatokan
pohjoispuolisella alueella. Verokirjassa mainitaan kuitenkin yksinäinen
perevaara Sakkulassa, josta päättäen perevaarajako oli ollut
käytännössä etelämpänäkin.[88]
Ronimuksen esittämäin venäläisten asiakirjain mukaan ovat Novgorodin
alueen perevaarat olleet ruokaveroja, erityisesti olut- ja
simakestitystä, suorittavia verokuntia (ven. perevar = oluenkeittovero,
olut). Siinä on epäilemättä Karjalankin perevaaran alkujuuri.
Keskiajalla yleisesti, myöskin Suomessa, kinkeriverojen suuruutta
ilmaistiin niiden tärkeimmän erän, oluttynnörien, luvulla. Aivan oikein
Ronimus tätä veroa vertaa muinaisruotsalaiseen kinkeriin.
Vertaamiskohtia löytyy muitakin. Walesin keltiläiset elivät
heimokaudellaan hajanaisissa asutuksissa, joista oli keinotekoisesti
muodostettu veropiirejä kinkeriverojen suorittamista varten.
Intiassakin keinotekoiset veropiirit ovat olleet yleisiä
alkuperäisimmissäkin oloissa.[89] Sentapainen, sangen vanha kinkeri-
eli olutkunta lienee ollut Karjalan perevaarakin. Laajemmilla alueilla
yhdenmukaisesti järjestettyinä veropiireinä Karjalan perevaarat
varmaankin ovat vieraan verottajan luomia keinotekoisia laitoksia.[90]
Perevaaran kehitys siis olisi pääpiirteissään samanlainen kuin
liivinmaalaisen "vakan" tai läntisemmän Suomen suomalaisten
verokuntain, joista tuonnempana tulee puhe.
Edellä esitettyjen muinaisten olojen perusteella voidaan ottaa
kysymykseen, eikö "pitäjä" nimityskin alkuperäisesti ole tarkoittanut
määrätynlaisten verojen suorittamista varten muodostunutta
alueellista yhdyskuntaa.[91] Varmaan pitäjä on katsottava itäisten
suomalaisalueitten vanhan "pokosta"-laitoksen läntiseksi vastineeksi.
Venäläiset aikakirjat kertovat suuriruhtinatar Olgan 900-luvun
puolivälissä säätäneen pokostia Novgorodin suomalaisilla alueilla. 12.
vuosisadalla pokostia mainitaan verohallinnollisina piireinä. Vatjan
viidenneksen verokirjassa v:lta 1500 pokosta-laitos esiintyy
juurtuneena yhteiskunnallisena laitoksena koko Käkisalmen Karjalassa.
Uusimpain venäläisten tutkijain mukaan pokostat alkuaan olivat
liikepaikkoja, joihin muinoin eläintenpyytäjät ja hunajankerääjät
kokoontuivat kaupantekoa, "gost'haa" varten; sellaisia paikkoja
ruvettiin kutsumaan "pokosteiksi" ja niistä kehittyi veropiiriä.[92]
Samantapaisia keskuspaikkoja ovat myöskin läntisten alueitten "pitäjät"
alkuaan voineet olla ja siitä kehittyä veropiireiksi. Mutta se aika on
hyvin kaukana, sillä vanhimmat pitäjät, joiden jälkiä paikallisella
tutkimuksella on voitu seurata, kuntia, ovat olleet jo kehittyneitä
maanomistus-yhdyskuntia.[93] On tietysti kulunut pitkiä aikoja,
ennenkuin maanomistusolot ovat ehtineet täysin mukaantua
hallinnollisten ja elinkeinollisten tarpeitten synnyttämäin
yhdyskuntain mukaisiksi. Että kehitys on siinä järjestyksessä
tapahtunut -- s.o. että verollinen ja hallinnollinen alkupitäjä on
vanhempi kuin maanomistuspitäjä -- selviää Karjalan pokostoista
(pitäjistä), jotka pysyvinä verohallinnollisina piireinä ovat
ikivanhoja, mutta vasta isonjaon kautta ovat kehittyneet
maanomistus-yhdyskunniksi.[94]
Edellisen nojalla saamme suomalaisten verotuksen ja hallinnon
alkumuotojen kehityksestä seuraavanlaisen yleiskuvan. (1) lähtökohtana
on ollut heimokautinen yhdyskunnallinen uhritoiminta, joka on antanut
aihetta paikalliseen uhriverotukseen ja varmaan muunlaiseenkin
yhteistoimintaan. (2) Ulkopuolelta tuleva pakkovalta on sittemmin
aiheuttanut uhriverojen kehittymisen pysyväksi veronalaisuudeksi sekä
uskonnollisten yhdyskuntain muuttumisen pysyviksi verotus- ja
hallintopiireiksi. (3) Näin syntyneet uudet olot ovat vuorostaan
tulleet myöhemmän maanomistuksen ja asutuksen perusteiksi.