Punapyövelit raivoten ratsastaa:
— »ei valkeat vangit armoa saa!
ken ei taistoon käy, saa tuomion! —
Ken taistohon käy, myös kuoleman on!»
— »Likemmäks, sua. Jumala, turvasi tuo,
apu ainoa, armosi suo!»
Niin vangit ne veisaten vaikeroi,
ei ykskään käskyä täyttää voi,
punaportot vuoteilta kiljahtaa:
— »alas armotta laulajat laukaiskaa!»
»Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo,
apu ainoa armosi suo!»
Kädet taivasta kohden ja polvistuen
ne avaa rintansa luodeillen,
kun yhteislaukaus turman toi,
vain voimakkaampana virtensä soi:
Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo.
apu ainoa, armosi suo!
— »Päämiehet, te aseenne laskekaa,
työn kostaa taivas ja syntymämaa,
vapauttamme ette te murtaa voi,
on kanssamme Hän, joka kansat loi!
Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo.
apu ainoa, armosi suo!»
Punapyövelit vain yhä raivostuu:
»siks kunnes on vaijennu! viimeinen suu,
ei armoa anneta, ampukaa,
niin vapaan matkan ne taivaaseen saa!»
Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo,
apu ainoa, armosi suo!
Ne untensa uhreina kaatuvat näin,
käy kirkastettuina kuoloa päin,
niiden keskellä Jumalan henki jo käy:
tykit metsistä jyskää, mut tulta ei näy.
Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo,
apu ainoa, armosi suo!
Likemmäks pyhä liekkisi leimuva on,
sodan Herra, sa voittaja voittamaton,
vapauttaen saavut ja vapaa on maa,
nyt porttinne korkeiksi kohottakaa!
Likemmäks sua, Jumala, turvasi tuo.
apu ainoa, armosi suo!
24.4.18.