Viel' on kuin musta varjo yön
lankeisi tielle vapauden
ja kautta kuolon, tumman työn
ne tahtois surmaan suistaa sen.
Viel' öiset mustat mahdit saa
rantaimme rauhaa rikkoa,
yön muukalaiset mellastaa
ja takoo meille kahleita.
Viel' on kuin sorron soitto sois,
pääkalloliput liehuu öin,
maan tavoin taikka maasta pois
kyyn kansa kirouksen töin!
Nyt pimeet pataljoonat voi
maan kodit ryöstää raivoissaan,
maan nuoret neitseet vaikeroi,
ja idän taudit tahraa maan.
Suukapuloin ne tukkis suut,
ne isät, lapset tyrmään tois,
ne nostais meille hirsipuut,
maan murhaajat maan päältä pois!
Ne maassa mässää, juo ja syö
kuin maamme porton pirtti ois.
maan tavoin taikka maahansa
ne menköön meidän maasta pois!
Viel' urhot astuu aseissaan,
ei vaino maamme voimaa vie,
kun Pohjan kansa ryntää vaan,
ei estä mikään mahti, tie!
Käy taistoon sarja sankarten,
ken meidän muurit murtaa vois,
pois sutten suku saastainen,
pois vieras väkivalta, pois!
Oulunkylä, tammik. alussa 1918.