Maan puoleen korvan kallistan
ja kuuntelen, —
on niinkuin huokais vanha maa,
kun heimot hurmeen vuodattaa,
käy eellä enne etäinen. —
Maan puoleen korvan kallistan,
ma kuulen sen:
jo kopse kaukaa kumajaa,
niin vapahtaja ratsastaa,
maan vapahtaja valkoinen!
Maan puoleen hurme kallistuu
ja liljan luo
sen puhtaan lumenloistavan.
sen vapauden valkean,
mi tuskassamme turvan tuo.
Maan puoleen korvan kallistan
ja riemuitsen:
iloiten kärsi, isäinmaa,
jo taivaanrantaa ratsastaa
maan vapahtaja valkoinen!
Huhtikuun alussa 1918.