Ne tahtoi mun tupaani tulla
maan muukalaiset nuo,
sen riemuni tahtoi ne ryöstää,
mikä vielä on jäljellä mulla,
mikä vapaaksi mieheks mun luo.
Ne tahtoi mun rauhani raastaa
yön rosvojoukkoineen,
ja vallalla voiman ja vainon
ne ois syytäneet seiniini saastaa,
tuvan tuominnut taudeilleen.
Kun soitti jo vapausvirsi,
tuvan, tyyssijan lemmelle loin,
ase käissä mä tunkijan torjun,
viel' ei horjunut harjahirsi,
vapauttani vartioin!
Poroks polttain ne syöksyisi kotiin,
ne hukuttaisi heimon ja maan,
ne raiskaisi rakkaimpamme,
niin ne sortuvat suuriin sotiin,
valon vallat on valveillaan.
Ja Luoja kun rangaisten nostaa
käden taivaalle, leimulla lyö,
hän sortajat saastaansa suistaa,
niin kansojen Herra kostaa,
kun täyttyy tuomion työ!
Oulunkylä, kesällä 1917.