Laava:
Sinä olet tuli nuori,
minä oon jo kylmä kuori,
tunne, joka muuttui mustaksi jääksi.
Tuli:
Kohta puut jo päälläs häilyy,
lemmen kukat puissa päilyy,
minä olen sydän, sinä luotu pääksi.
Laava:
Minä musta laine, laava,
arpeentunut aikain haava,
murskaa jo metsä, mi päiväni peittää!
Tuli:
Minä en saa rauhaa,
onkaloissain pauhaa,
tahdon sinut uudestaan nyt laavaan
pohjaan heittää..
Laava:
Nosta minut taasen syliin,
syöksykäämme alas kyliin,
nostakaamme ilmoille kuoleman kauhu.
Tuli:
Vaikka vielä kerran hyydyt,
kohtaloosi, kurja, tyydyt,
nouskoon äiti-auringolle uumenehen sauhu.
Laava:
Sinä valkea, minä musta,
helvettisi heijastusta
taivahan tähdille vielä näyttää.
Tuli:
Nyt jo ma taivaan näen,
nyt käyn hävittäen,
tulkoon siis loppu, joka kaiken tyhjän täyttää!