Nämä säkeet, jotka Eino Leino on pannut Väinämöisen suuhun, opastavat
meidät luullakseni oikeimpaan käsitykseen kaikista hänen runoutensa
pyrkimyksistä. Niissä on lausuttu mahdollisimman laaja ja perin
lyyrillinen runoilija-ohjelma, -- laajempi ja lyyrillisempi kuin
Ibsenin: »runoilla on: pitää käräjiä itseään vastaan». Eino Leino on
ainakin käytännössä osoittanut, että hänen ohjelmaansa sisältyy tuokin
suuren runoilijatuomarin vaatimus; mutta hän ei ole sallinut lain
syrjäyttää evankeliumia, eikä myöskään usko lain yksinään tehoavan
evankeliumina, niinkuin kai Ibsen uskoi. Eino Leinon käsitys runoudesta
ei ole yhtä persoonallisesti keskeistävä, mutta se on nuorekkaammin
positiivinen, inhimillisempi: se antaa vapauden ihmismielen kaikille
liikunnoille. Siten lyriikka muuttuu tilapäärunoudeksi sanan
persoonallisessa mielessä, kuten Goethen runous, ja voi sulkea
rajoihinsa inhimillisyyden kaikki vastakohtaisuudet. Milloin sellainen
runoilija käy käräjiin omassa sydämessään, on hänellä aina omat
välittömät todisteensa sekä myötä että vastaan, elettyjen hetkien
todisteet.
Eino Leinon ohjelma oli alkujaan sama kuin J.H. Erkon, hänen jälkeensä
tuotteliaimman suomenkielisen lyyrikon, joka »tiesi siksi laulavansa,
kun sävelehet soivat rinnassansa». Kumpikaan heistä ei kauan pysynyt
tällä älyllisesti naiivin luonnonlaulajan kannalla: Erkko vahingokseen,
Eino Leino voitokseen. Kun Eino Leino runoili ylhäisen lakinsa
laulajalle, oli hän juuri kohoamassa siltä asteelta, jolle Erkko on
jättänyt parhaan osan omaa itseään, mieskohtaisemman runon asteelle.
Niinpä hänen ohjelmansakin on itsetietoisempi, rohkeampi, väkevämpää
elämäntarvetta todistava. Eino Leinon säkeisiin sisältyvät ikuisen,
rohkean nuoruuden lunnassanat, sen nuoruuden, joka voi olla
lapsenmielinen, olematta lapsellinen, joka uskaltaa heittäytyä elämän
aaltojen kannettavaksi ilman sovinnaisuuksien korkkivyötä, joka on joka
hetki valmis käymään tuomiolle oman itsensä kanssa.
Tarkastakaamme, miten hän on toteuttanut ohjelmaansa runsastuotteisen
runoilijakehityksensä aikana, miten hänen lyriikassaan
»vaihtuvi vuodet ja viikot
miten kipinät syttyy
ja jälleen sammuu
ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki».