kieliä ja murteita ja nyt pääasiassa asuivat pitkin Jäämeren rantaa,
ennen olivat asuneet Jenisein latvoilla likellä Sajaanisten vuorten
juuria. Ja kun hän kielellisesti katsoi todistaneensa suomalaisten
ja samojedilaisten kielten heimolaisuuden, ja näiden kielten
sukulaisuuden altailaisen kieliryhmän kanssa, arveli hän voivansa
puhua ural-altailaisesta kielikunnasta, jossa hän erotti 5 eri
kansakuntaa: tunguusit, mongolit, turkkilais-tatarilaiset, samojedit
ja suomalais-ugrilaiset, hahmoittelipa hän indoeuroppalaistenkin
sukulaisuutta mongolien kanssa, kuten hänen eräs sangen merkillinen
kirjeensä Snellmanille Siperiasta talvella 1846 esittää.
Turkkilais-tatarilaisten alkukodiksi otaksui hän Altain vuoret, ja
kun kerran suomalais-ugrilaisilla kansoilla kielensä, tapojensa,
tarujensa ja laulujensa puolesta on paljon yhteistä samojedein ja
turkkilais-tatarien kanssa, on näiden kansojen aikanaan ollut asuttava
lähekkäin, niiden alkukoti on siis ollut Keski-Aasiassa Obin ja
Jenisein yläjuoksun varrella. Tuo Castrénin otaksuma, että Altain
seutu on ollut Suomen suvun alkukotina, on meille melkein syöpynyt
veriin Suonion "tarinan", Oksasen "sadun", Koskisen historian ja J.R.
Aspelinin muinaistutkimusten kautta. Otaksumaansa perusteli Castrén
monella eri tavalla (ks. esim. hänen kirjoitustaan: "Missä oli suomen
kansan kehto?"), mutta nykyinen tutkimus on tuosta käsityksestä
luopunut sekä kieli- että muinaistieteen perustuksella. Suomen kielen
heimolaisuus ainakaan altailaisten kanssa ei ole todistettu, joskin
kyllä samojedilais-kielten kanssa ja Suomen suvun alkukotia etsitään
nyt Itä-Venäjältä Uralin ja Volgan välimailta suurten metsien, vuorten
ja jokien maantieteelliseltä alueelta.
Mutta jos kohta tämä Castrénin suuri isänmaallis-romanttinen
ajatus jäänee erehdykseksi, ei se vähennä sitä suurta kansallista
merkitystä, joka tuolla aatteella meidän maassa oli siihen aikaan, kun
nimenomaan tarvittiin jotain, mikä pystyisi antamaan työkykyä ja
uskoa tulevaisuuteen. Ja Castrénin tieteellisiä ansioita se ei muuta.
Jokainen ihminenhän on aikansa lapsi, tiedemieskin, ja Castrén korotti
joka tapauksessa suomalais-ugrilaisen vertailevan kielitieteen yhtä
korkealle, kuin oli uudenaikainen vertaileva kielitutkimus ulkomaiden
nerokkaimpain tiedemiesten teoksissa.
Ansaitsee lopuksi erikoisesti muistaa, mitä Castrénista Siperiaan
nähden Sjögren kirjoitti Venäjän Maantieteellisen seuran
julkaisuissa. Kirjoitus on lyhennellen otettu Suomi-sarjaan 1854.
"Kuten Jermak pienen kasakkalauman avulla pani varman pohjan
Venäjän Siperian vallalle, niin oli samoin Castrénin suotu huolimatta
heikosta ja horjuvasta terveydestään harvinaisten sielun ja
järjenlahjojensa avulla ikuisiksi ajoiksi valloittaa tieteelle läntinen
ja keskinen Siperia."
Castrénin raivaamalla työmaalla versoo nyt rikas laiho. Suomen ja
suomalais-ugrilaisten kansojen entisyyden ja nykyisyyden tutkimus
on edistynyt pitkälle ja edistyy yhä. Castrénin perintöä
hoitavat Suomalais-Ugrilainen Seura, jonka vuosipäivänä on
Castrénin syntymäpäivä, ja Suomen Muinaismuistoyhdistys, joka
vuosipäivänään viettää Castrénin kuolinpäivää. Ja Suomen kansallismuseo
ja Suomen yliopiston suomalaisten kielitieteitten edustajat kasvattavat
yhä uusia tutkijapolvia kartuttamaan sen entisyyden selvittelyä, jonka
ensimäisenä suurena tietoniekkana Mathias Aleksanteri Castrén uhrasi
nuoren ja hehkuvan henkensä.
Ja meille kaikille kaikuu yhä vielä Castrénin voimakas usko elämisen
arvoon hänen sanoissaan työn ylistykseksi. "Jos tahdomme elää, niin
hyvä, rakastakaamme isänmaatamme, voimakkain käsivarsin johtaen ja
edistäen sen kehitystä. Ei auta itsepintaisesti pitää kiinni vanhasta;
uuteen ja vakavaan on meidän ryhdyttävä käsiksi. Ennen kaikkea on
meidän päätettävä surmata itsekkyys sydämissämme ja päätettävä elää
jonkun aatteen puolesta ja sitte horjumatta taisteltava sen hyväksi
niin kauan kuin meissä henkeä on. Yksilöhän ehtii niin vähän.
Elämä on lyhyt -- sitä paremmin sitä on käytettävä -- jakamatta,
epäitsekkäästi sen asian hyväksi, jonka puolesta taistelee. Sitä paitsi
ei kukaan voi palvella kahta herraa, yleistä aatetta ja yksityistä
voittoaan; Valitkaamme toinen, mutta valitkaamme parempi, vaikkapa
se johtaisi meitä vaivojen ja uhrautumisten ohdakkeiselle tielle.
-- -- Jos ihmisen kerran on vallannut elävä aate; silloin omistaa hän
suurimman autuuden, mitä suruinen maa voi tarjota. Silloin voi hän
myös omalla tavallaan levollisena ja turvallisena nauttia elämän muista
hyvyyksistä, ja hänen nautintonsa on silloin korkeampaa, jalompaa,
puhtaampaa ja parempaa, kuin vain aistillisia nautintoja ihailevan
itsekkään ihmisen."