Nyt hän tulee.
Ratsumestari seisoi aivan tyrmistyneenä Asbjörn Kragin kertomuksen
kuultuaan. Mutta samalla hän ymmärsi, ettei kohtalonsa näyttänyt enää
yhtä toivottomalta kuin ennen.
Salapoliisi katsoi taas kelloaan.
-- Juna tuli viisikolmatta minuuttia sitten, sanoi hän. -- Mies voi
saapua millä hetkellä hyvänsä.
Hän meni särjetyn ikkunan ääreen ja kuulosteli. Kaukaa tieltä kuului
rattaiden räminää.
-- Ellen erehdy, sanoi Krag, on hän juuri tulossa.
Rye, joka oli ankarassa jännityksessä, tuli Kragin viereen
kuuntelemaan.
-- Etkö pelkää seisoa tässä valossa? kysyi hän.
-- Mitä tarkoitat?
-- Ulkoahan voidaan nähdä meidät molemmat.
-- Se on totta, vastasi Asbjörn Krag. -- Jos siellä nyt olisi joku
meidän verivihollisemme, niin olisimme oivallisena maalitauluna.
Ratsumestari vetäytyi syrjään.
-- Minähän sanoit, että salaperäinen murhaaja hiiviskelee talon
ympärillä. Tämä on uhkapeliä, elleivät kaikki johtolangat ole sinun
kädessäsi.
-- Sitä en ole sanonut.
-- Mutta sinähän vain odotat apulaistasi vangitaksesi murhaajan.
-- Sitäkään en ole sanonut, vastasi Asbjörn Krag. -- Olen vain luvannut
näyttää sinulle murhaajan.
-- Onko hän täällä?
-- On, hän on täällä.
Ratsumestari tuijotti pimeyteen ja tunsi väristyksen ruumiissaan.
Rattaiden räminä läheni.
-- Miehellä on kiire, sanoi ratsumestari. -- Minä kuulen kuinka hän
hoputtaa hevosta.
Hetken kuluttua he saattoivat nähdä säkeniä, joita hevosen kaviot
iskivät, ja vähän myöhemmin pyörähtivät rattaat pihaan.
Mies, viitta yllä, astui rattailta.
Asbjörn Krag ja Rye menivät pihalle poliisimiestä vastaan. Hevosesta
valui hiki.
Asbjörn Krag puristi nuoren miehen kättä ja sanoi katsoen kelloaan:
-- Oivallista, te tulette viittä minuuttia aikaisemmin kuin olin
laskenut.
Krag esitteli vastatulleen: konstaapeli Brenne pääkaupungin etsivästä
osastosta.
Rye pyysi heitä astumaan työhuoneeseensa.
Hän silmäili mielenkiinnolla salkkua, joka oli miehen kainalossa.
-- Onko se järjestyksessä? kysyi Asbjörn Krag.
-- Luullakseni on, vastasi mies. -- Ainakin on asianlaita niinkuin te
ilmoititte. Päällikkö...
Salapoliisi keskeytti hänet kädenliikkeellä.
-- Ei vielä, sanoi hän. -- Saanko nähdä papereita.
Apulainen ojensi hänelle salkun. Siinä osoittautui olevan vain yksi
paperi. Rye vilkaisi paperiin.
-- Tuo näyttää minusta tutulta, mutisi hän epävarmasti, vaikken voi
muistaa...
Asbjörn Krag pisti paperin takaisin salkkuun. Hän nyökkäsi tyytyväisen
näköisenä.
-- Reilassa on, sanoi hän. -- Mennään nyt katsomaan murhaajaa.
Ratsumestari tapaili taas revolveriansa. Mutta ihmeekseen hän näki,
että Krag teki päinvastoin: pani pois revolverinsa.
-- Sitä ei tarvita, sanoi hän.
-- Eikö sitä nyt tarvita? kysyi Rye.
-- Ei.
-- Mutta päättäen siitä, mitä täällä on tapahtunut, ei se näytä olevan
mikään vaaraton olento.
-- Sinä erehdyt, vastasi Asbjörn Krag. -- Se on rauhallisin ja
vaarattomin murhaaja, minkä kanssa olen koskaan joutunut tekemisiin.
Ole hyvä ja käske väki koolle.
Ratsumestari huusi pehtoria, joka heti tuli juoksujalkaa. Hän oli
vieläkin kalpeana kauhusta. Ja hänen jäljessään tulla huippi renkejä
yksitellen.
-- Mihin nyt mennään? kysyi ratsumestari.
-- Talon läpi, vastasi Asbjörn Krag. -- Käy edellä, ystävä hyvä.
-- Kaikkien huoneiden läpikö?
-- Niin, kaikkien huoneiden läpi.
Ratsumestari kulki edellä, ja hänen jäljessään tulivat Krag, etsivän
osaston mies ja pehtori.
Krag katseli uteliaana huoneita, tarkasteli ikkunoita siellä täällä ja
katsoi kelloaan. Näytti siltä, että hän odotti sopivaa tilaisuutta ja
että koko tämä vaellus oli pantu toimeen vain ajankuluksi.
Toiset seurasivat häntä silmillään.
Ensin käytiin kaikissa alakerroksen huoneissa, sitten yläkerroksessa,
missä vierashuoneetkin olivat.
Ratsumestari sai aiheen mainita, että oli pantava kuntoon huone
vastatullutta varten.
-- Ei tarvita, vastasi Asbjörn Krag. -- Kello on nyt kolme; kahden ja
puolen tunnin päästä pikajuna kulkee tästä ohi. Luullakseni voimme
järjestää niin, että Brenne ja minä lähdemme siinä.
-- Ja otatte roiston mukaanne, niinkö?
Mutta silloin Krag hymyili.
-- Emme. Murhaajan saat sinä pitää.
-- Minä? Mitä sinä sanot? Ei minulla ole paikkaa, mihin panna hänet.
-- Joutavia, vastasi Krag. -- Hän ei tietääkseni ole niin halukas
pakenemaan kuin luulet. Jollet halua pitää häntä juuri täällä
huoneissasi, niin voit panna hänet jonnekin muualle.
-- Minne sitten? Aittaanko ehkä?
-- Vaikka sinne, tahi talliin. Katsellaanpas niitäkin paikkoja.
He olivat nyt kulkeneet päärakennuksen kaikki huoneet, ja Krag oli
sillävälin tehnyt huomioitansa. Jännitys oli toisissa kasvanut
kasvamistaan, mutta Krag puolestaan näytti käyvän yhä levollisemmaksi.
Lähdettiin pihalle. Asbjörn Krag seisahtui kaivon luo ja tuijotti alas
sysimustaan veteen.
-- Missä on kouru? kysyi hän.
Pehtori meni edellä ja avasi vajan oven.
Salapoliisi katsoi sisään. Hän seisoi avoimessa ovessa välittämättä
vaarasta, joka oli mahdollinen, jos murhaaja oli vajassa.
Krag tyytyi siihen, että silmäili vajan sisustaa. Sitten hän pyysi
pehtoria sulkemaan oven.
-- Nyt mennään navettaan, sanoi hän tyytyväisesti hieroen käsiään.
Kuljettiin navetan läpi, ja Krag tarkasti silmäänpistävällä
mielenkiinnolla hinkaloita. Karja kalisteli levottomasti kytkyitään.
Elukat eivät olleet tottuneet vierailuihin tällaiseen aikaan
vuorokaudesta.
Kun navetta oli nähty, pyysi Krag, että käytäisiin talliakin
katsomassa.
Ratsumestarin oivalliset hevoset herättivät Kragin huomiota. Talli
näytti aivan erityisesti kiinnittävän hänen mieltään.
Kun herrat jälleen seisoivat pihalla, sanoi salapoliisi katsoen
tasangolle päin:
-- Hyvät herrat, huomaan että minun täytyy ehdottaa ratsastusmatkaa.
-- Entä murhaaja? kysyi ratsumestari maltittomasti.
-- Nyt hän tulee, vastasi Krag.