Tässä teoksessa kerrotut kokemukseni ovat peräisin kesältä 1902.
Laskeuduin Lontoon kellarimaailmaan mielessäni aatos, jota parhaiten
voinen verrata urkkijan aikeisiin. Valmistauduin uskomaan vain omien
silmieni todistusta, tyytymättä sellaisten luuloihin, jotka eivät
olleet sitä nähneet, tai sellaisten sanoihin, jotka olivat sen
nähneet ja siellä ennen käyneet. Mukaani otin erään yksinkertaisen
mittapuun, jolla tunnustella kellarimaailman elämää: mikä edisti
elämää, aineellista ja henkistä terveyttä, se oli hyvää; mikä taas
tukahdutti ja vahingoitti elämää, kääpiöi ja kuristi sitä, se oli
pahaa.
Lukija saa pian selvästi havaita, että näin paljon sellaista, mikä
oli pahaa. Eikä kuitenkaan saa unohtaa, että sitä aikaa, josta
kirjoitan, pidettiin Englannissa "hyvänä aikana". Se nälänhätä ja
asuntopula, minkä tapasin, oli alituista kurjuuden tilaa, mikä ei
milloinkaan, ei rikkaimpina runsauskausinakaan muuksi muutu.
Nyt puheenaolevaa kesää seurasi ankara talvi. Suuret työttömäin
laumat muodostivat kulkueita, kymmeniäkin samaan aikaan, ja marssivat
joka päivä Lontoon katuja kerjäten leipää. Herra Justin Mc Carthy
kirjoitti tammikuussa 1903 New Yorkin _Independent_-lehteen seuraavan
keskitetyn kuvauksen asemasta:
"Työhuoneissa ei ole enää jalanleveyttäkään nälistyneille laumoille,
jotka yötä päivää anovat niiden ovilla ruokaa ja suojaa. Kaikki
hyväntekeväisyyslaitokset ovat kuluttaneet loppuun varansa,
koettaessaan kerätä muonavarastoja Lontoon katujen ja kujien
varsilla olevien ullakkokomeroitten ja kellareitten nälkäänäkeville
asukkaille. Pelastusarmeijan Lontoon eri puolilla olevia majoja
piirittävät iltaisin työttömäin ja nälkäisten joukot, joille ei riitä
suojaa eikä ravintoa."
On väitetty, että esittämäni arvostelu Englannin oloista on
liian pessimistinen. Voin puolustuksekseni väittää, että olen
optimisteista optimistisin. Mutta mittaan ihmiskuntoa yksilöittäin
enkä poliittisten ryhmittelyjen perusteella. Yhteiskunta kasvaa,
mutta poliittiset koneistot murenevat ja muuttuvat romuksi.
Englantilaisilla on nähdäkseni suuri ja valoisa tulevaisuus, mikäli
katsotaan miehen ja naisen kuntoa, terveyttä ja onnea. Mutta
siitä poliittisesta koneistosta, joka tätä nykyä kunnottomasti
hoitelee heidän asioitaan, en suurelta osalta näe muuta jäljellä
tulevaisuudessa kuin kasan romua.
_Jack London_.
Piedmont, Kalifornia.