HERMAN. (Eriks. Fokakselle) Mikä peijakas vaivaa sinua, karhu
filosooffi tuossa? (Fokaksen huomio kääntyy äkisti ulos vasemmalle) Ja
mitä näet?
FOKAS. (Eriks.) Jumal avita, hän lähestyy minua! Ken ei huomaa
sallimuksen sormea tässä ja että olen siis ase ja astia korkeampain
voimain vallassa? Ja minä kohtaan sinua, neitonen, urhealla, uljaalla
ja päällekarkaavalla mielellä, tehden mitä jumalten pakko vaatii.
(Thekla astuu esiin vasemmalta periltä)
TAAVETTI. (Eriks.) Tärppääs tuohon palaan, niin kaikki hyvin.
(1869-70)