Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Taavetti tulee.
TAAVETTI. (Yksin) Ei ketään vielä. Mutta rientäkööt he vaan asettamaan
viritteensä aijoissa valmiiksi, ja tehkööt sitten toimensa että lentää
tuo peijakas viimein kynsistämme höyhennettynä haukkana; ja sillon
nauraa Taavetti, ha, ha, ha! (Selma ja Thekla tulevat)
SELMA. Tuossa seisoo hän. Tuleeko sinun herras?
TAAVETTI. Hän tulee.
SELMA. Kuinka luulet, poika, uskonneeko hän mitä kuulee hän tietäjän
suusta?
TAAVETTI. Kaistapäinen mies. Tavallisesti ei hän usko muita kuin
itseänsä, mutta onpa hän tässä kohdassa kuin lapsi. Ja kuultuansa vielä
ukon hänelle kertovan tuon hänen viimeisen unensa, niin uskoopa hän
kaikki mitä sanoo tämä ukko.
SELMA. Niinpä aattelen myös minä. Mutta aamu joutuu; missä viipyy
Konrad?
TAAVETTI. Tuossahan tulee hänen toverinsa, herra Kilian. Mutta ken on
hirviö hänen seurassansa, tuo elävä surenpeljäte, punanen patalakki
päässä? (Kilian ja Konrad tulevat, edellinen jääkärinä, jälkimmäinen
kummallisessa puvussa. On hänellä paksu rippuva tukka, tuuhea parta,
harmaat ja kovin pöyhkeät silmäripseet, väljä, krouvi mekko yllä ja
sauva kädessä)
THEKLA. Herra minua...!
TAAVETTI. Ellei tämä tee miraakelia!
KILIAN. Kaikki hyvin? toivomme.