RACHEL. Miksi teet sen?
CANZIO. (Eriks.) Kaunis Marcia! täytyykö minun unohtaa sinua ja
tehdä eloni äärettömäksi aavikoksi? Mutta jos sun sydämmes päivieni
kulta-aarnioksi määrään, niin kuoletan nämät kaksi sydäntä tässä. Mihen
käännyn siis? (Kellonsoitto kuuluu)
RACHEL. Kuule: kluostarinkellon pyhä soitto!
CANZIO. Se ääni muistuttaa menneitä päiviä. Kuultelkaamme. (Kuultelee
alaskallistetulla päällä)
MARIAMNE. (Eriks.) Pyhä Madonna, katsahda laupiuudella alas hänen
päällensä! Eihän ole hän vielä synneissänsä paatunut mies, joka
julkeasti häväisee maat ja taivaat, se ei hän ole, hänen sielunsa
tuskallisna kamppailee. Siis katsahda alas ja aseta hänen sydämmensä
myrsky. Kuule rukoukseni taivasten ruhtinatar! (Soitto on taukonut)
RACHEL. Canzio, mennäänkös kotia?