ALMA. En jää. Paikalla tahdon lähteä.
LIISA. Suokaatte, herra, anteeksi vanhan, uskollisen palvelijan vapaa
sana: toista nuottia laulettiin rouvan lapsuudenkodissa, kuin tässä
teidän taikalinnassanne. -- Siellä ensin asia tutkittiin ja sitten
miestä mutkittiin! Täällä on päinvastoin; mutta iloinen minä olen
sittenkin, että lähdemme, sillä olen tottunut olemaan ihmisten kanssa
yhdessä, enkä minkään -- --
ANNA. Menkää vain! menkää vain! -- Vaimosta se elämän onni riippuu.
Kaksi kovaa kiveä jauhavat huonoja jauhoja. Kuin mies on häijy, silloin
vaimon pitää aina antaa perään, kyllä vaimo viimein kumminkin voittaa
ja saapi kaapin siihen kohtaan asetetuksi, mihin hän sen tahtoo.
(Jaakolle). Kun isävainajasi kiivastui ja riitaantui ja tahtoi kaappia
keskelle huonetta, silloin minä aina hänelle, armahalle -- levätköön
rauhassa! -- näin laulelin: (laulaa vanhanaikaisella säveleellä):
En mä sinust erkanis,
Vaikka kivetkin kiljuis!
Kaikki muutkin,
Karja, puutkin.
Meri mustaksi muuttuisi --
Niin minä valtikkatani heiluttelin! Mutta nyt te kauniisti alatte
elämäänne: rakkaus, rakkaus, vihkiminen, kolmeviikkoinen hääretki --
sitten riidellään ja erotaan kun ensin parittomilla kengillä
kuljetaan!