ANNA. Kuka sitä olisi uskonut? Ihan se noita meidät tappaa. -- Kaikki
aseet piiloitan huoneesi seinältä! -- (menee vasemmalle kissa sylissä;
pistää päänsä oven raosta ja kuiskuttaa). Ja ne parittomat kengät
päälle päätteeksi! Ajattele, pa-rit-to-mat! (pois vasemmalle).
JAAKKO (kävelee). Parittomat, -- parittomat! En voi ymmärtää, kuinka
miehen kenkä voi tulla Alman jalkaan? Kumma, ihme, miksi hän sitä ei
piilottanut; ei ymmärtänyt että se kelpaisi todistajaksi. Parittomat ne
vaan ovat kuin ovatkin! -- Voi, kuinka mustamielisyys on kamala tauti!
-- Mutta Alma pettää minua: se neulakin --
LIISA (vasemmalta). Sinne pääsi karkuun se harmaa leijuona! Repi käteni
tuon näköisiksi! Mutta kyllä minä hukutan ne naukujat --
JAAKKO. Mitä sinä pauhaat, Liisa?