ANNA. Jaksan tuon varpusenjalan yksinänikin kantaa. (Menee paistin
kanssa jyrinällä vasemmalle).
ALMA. Kova päähkinä! Mutta hyvyys ja hellyys ovat varmat avaimet
kovimpaankin sydämeen. Linna on lukossa, mutta minulla on siihen avain
ja se on rakkaus! (Jaakko tulee peräovesta nyrpeän näköisenä. Alma
rientää hänelle vastaan, hän astuu syrjään). Mutta Jaakko! Onko ori
pahasti jalkansa loukannut?
JAAKKO. Viisi minä oriista! (Katsoo Almaa pitkään tutkivasti).