ANNA. Niin, ei rakastaville naisille paljon huoli, kyllä he vähästäkin
tajuavat ja ovat valmiit aviomiehen pettämään --
JAAKKO. Olisiko, olisiko moster Fiijan poika, Alman serkku -- Ei, ei,
minä en jaksa ajatella tuota kamalata ajatusta loppuun! (menee
sukkelasti peräovesta).
ANNA. Mene, mene! Siemenet olen kylvänyt: oras kyllä itsestänsä nousee!
(tahtoo mennä oikealle, ovella vastaan).
ALMA. Missä Jaakko viipyy?
ANNA. En minä ole hänen vartijansa.
ALMA. Kauvanpa hän viipyy orittansa katsomassa.
ANNA. Taitaapa olla keksimässä sille uutta nimeä, kun tässä äsken
kanoista laitettiin tuulihousuja --
ALMA (Ei ole kuulevinaan, ottaa paistivadin ja tahtoo mennä). Paisti
jäähtyy, ehkä on parasta -- --
ANNA (ottaa sen häneltä). Niinkö, että minä en osaisi taloutta hoitaa,
ei edes sen vertaa, että saisin kuumaa paistia pöytään --