ALMA. Voipi se ehkä niinkin käydä, että tulen hänelle vieraammaksi
vierastakin. -- -- -- Mutta, Liisa, voi silloin minua -- -- (Linnun
viserrys kuuluu). Mutta, kah Lippo visertää!
LIISA. Jopa se nyt visertää! (ottaa häkin). Valittaa sinun pitäisi kuin
olet kuljetettu vieraalle maalle ja vankilaan suljettu!
ALMA. Liisa, vie nyt tämä minun huoneeseni ja laske se hiukan
valloilleen. --
LIISA. Valloilleenko? Että kissat sen suuhunsa söisivät!
ALMA. Älä nyt aina ennustele pahaa ja pahinta! Ennättäähän sitä
sittekin surra, kuhan kohtalomme ensin pettää!
LIISA. No, Almarouva, laskekaa hänet itse valloillensa; en minä vain
rupea! Itkisin silmäni kuiviksi jos sille pahaa tapahtuisi.
ALMA (menee oikealle). Suoraan ensin, sitten ovi vasemmalle. Tule
Liisa! (Menevät, Liisa kantaa häkkiä).
ANNA (vasemmalta, kantaa paistivatia). Jaha, ei ole täällä ketään!
Odota nyt herrasväkeä! Jopa mar nyt saa jäähtyä paisti, munat, jäätelöt
sekä perunat! Tuohon se nyt on heittänyt vaatteensakin. Hienosta
kankaasta on puku, mutta kyllä se Jaakko osaltaan on saanut aukoa
lompakkonsa nauhoja. On se hyvät summat likoon pannut. Kah, ja tuossa
on kengätkin -- pienet jalat -- ja kapeat; kengät vasikannahkaset ja
korkokantaset! Mutta, kas vain, toisessa ei ole korkoa ollenkaan! --
Mitä?! (pyyhkii silmiänsä). Parittomat! Totta tosiaan ovatkin, ota tahi
anna! Parittomat kengät! Kas vain sitä ruojaa, vai sinä parittomilla
kenkätallukoilla kuljeskentelet ja miestäsi pettelet. -- Tämä on ihan
varmaan miehen kenkä, kas vain mokomata tallukkata! (viskaa sen
laattiaan). Miehen kenkä, eikä Jaakon suinkaan. -- Voi sinuas, sinä
kiittämätön otus, mikä oletkin maankiertäjä! Vai sinä osaat
parittomilla kengillä heilata, senkin pyryharakka! -- Voi sinua
Jaakkopoikani! minkä ristin otit kaulallasi, minkä kahleen jalkahasi
solmit! Minkä maankulkijan vaimoksesi toit! Olisi niitä täällä ollut
tämmöisiä heilakoita, vaikka viisi joka sormelle! Olisi kyllä ollut!
(Itkee). Voi, taivaalliset pyhät! Parittomat kengät! aijaijaijaijai!
(Liisan hyräily kuuluu). Vaan kuka siellä tulee? (pistää kengät
piiloon).
LIISA (oikealta, hyräilee). Ja se rakkaus lämmitti niin, parasollikin
nakattiin kiin! -- (puhuu). Suokaa anteeksi! Minulta jäi rouvan leninki
korjaamatta. (Ottaa vaatteet).
ANNA (kuiskuttaa). Mikä se tuo sinun rouvasi on, häh?
LIISA (kiivaana). Mikäkö? Hän on paras ihminen auringon alla!
ANNA. Kauniit kiitoskirjat! Käske rouva ruo'alle, paisti jäähtyy.
LIISA. Kiitosta paljon! Mutta jos vain kissat eivät söisi meidän
lintua. --