JAAKKO. Luulin että paremmin olisit minua ottanut vastaan, äiti.
ANNA. Kyllä, heti paikalla lähden kahvinkeittoon! (Menee vasemmalle).
JAAKKO. Almaseni! Älä ole milläsikään! Katso, hän kuuluu vanhoillisiin;
konservatiivilliset ovat hänen katsantokantansa! Älä häntä tuomitse!
Olenhan jo sulle kaikki kertonut. Hän on pohjaltaan hyvä ihminen,
vaikka hiukan kaikkia epäileekin. Hän on jumalinen ja käy ahkeraan
kirkossa. Päällyskuori on karkeanlainen, mutta sydän -- --
ALMA. Minä pelkään häntä!
JAAKKO. Minun kodissani et tarvitse ketään peljätä. Häneen pian totut.
Sinä olet nyt täällä käskijä. Tervetullut kotiisi! (syleilee).
KREETTA (asettelee kuppeja pöydälle).
JAAKKO. Kas Kreetta! No kuinka täällä on jaksettu?
KREETTA. Hyvin kaikki, Jumalan kiitos, hiljalleen! Orit hyppäsi aidan
yli -- vikuutti jalkansa --
JAAKKO. Pahastiko?
KREETTA. Enpä tiedä hevosten tauteja. Simson härkä oli puskea Serafiian
kuoliaaksi: noin vain nakkasi sarvensa seinään ja seisoi kuin Otava
taivaslaella keskiyön aikaan. Serafiia jäi onneksi sarvien väliin
Ristorenki hyppäsi hätään ja siihen se jupakka loppui. -- Punikin
jalkaan pisti mato --
ANNA (tuo kahvipannun). Joko taas jaarittelemaan pääsit? -- Joudu
toimillesi!