perheoloista, mutta sitä palaa en tahtonut antaa pojille. Hän sanoo,
että kodit hajoavat ja että perheet asuvat täysihoidossa. Tunnustan,
että meidän perhekomentomme on tuhlausta ja että keittiön liesi
oikeastaan muodostaa kodin alttarin. Ruuanlaitto ja astiain pesuhan
kestää auringon noususta sen laskuun saakka. -- Ja sitten hän sanoo,
että avioerot ovat yhtä tavallisia kuin häät, ja että tuntuu siltä
kuin tämä personallisuuden uudistuminen rikastuttaisi elämää.
Isak, joka ei pitänyt tällaisten kysymysten käsittelemisestä, väisti
ja löysi uuden puheenaiheen:
-- Niin, Nobelhan kuoli ja jätti hieman jälkeensä; 30 miljoonan
vaiheilla.
-- Silloinhan akatemia saa hiukan käyttövaroja; kunhan siitä ei vain
tulisi luikertelurahasto, jolla ostetaan valtiollisia vastustajia.
-- Virasto siitä varmaan tulee...
Kurt ja tohtori toisessa ryhmässä jauhoivat jotakin naisjuttua; Kurt
johti puhetta.
-- Sitten se piru läksi tiehensä lapsi mukanaan antaakseen minulle
kuoliniskun; mutta minäpäs en lähtenyt perästä, vaan annoin hänen
olla, ja sitä hän ei ollut ottanut huomioon. Silloin hän sanoi,
etten ollut kunnon mies; ja juoksi sitten asianajajalle ja pyysi
avioeroa senvuoksi, etten tehnyt "häntä onnelliseksi". Tiedätkö, mitä
merkitsee tehdä nainen onnelliseksi?
-- Tietysti sen tiedän: Jos hän saa viedä sinut perikatoon, riistää
kunniasi, häväistä sinut, silloin olet tehnyt hänet onnelliseksi; ja
ellet siitä häntä soimaa, niin olet kunnon mies!
Holger ja Sellén kolmannessa ryhmässä puhuivat lehdestä: Sellén ei
pitänyt selostuksista eikä mieskohtaisista vihjauksista.
-- Mutta elämä on käynyt julkiseksi, kuten vanhassa Ateenassa;
efoorit ja sensorit arvostelevat yksityisen käytöstä, ja siihen
täytyy tyytyä, ottaa se opikseen, ja kun kaikki muutoin saarnaavat
personallisuusperiaatetta, niin personallisuudet joutuvat arvostelun
alaisiksi, jonka täytyy olla personallinen. Mutta oikaisukeinoksi
olemme saaneet haastattelun. Ennen ei käynyt päinsä vastata
valheelliseen syytökseen; sanomalehden tuomio oli drakooninen. Nyt
saa vähäpätöisinkin vastata ja antaa selityksensä. Se on suuri
edistysaskel...
-- Niin, mutta kun he tekevät vääryyttä...
-- Ei mikään ole tuhmempaa kuin vääryys. Vääryyttä kärsinyt
käy marttyyriksi, ja saa usein osakseen ansaitsematonta
myötätuntoisuutta... Kyvyn on vaikeata päästä esiin tässä maassa,
sillä valitaan mieluummin joku kyvyttömyys ja tehdään jotakin
hänestä, joka on luu heidän luustaan: mutta usein tapahtuu, että
menestymisen syynä on toisten kateus kilpailijaa kohtaan, ja se
tie on tavallinen... Jotta voisivat kukistaa kadehditun, täytyy
heidän kohottaa joku toinen... Mutta toitottamisen varaan ei mitään
rakenneta, enkä käsitä, miksi ihmiset ilmoittavat! Nähdessäni suuren
ilmoituksen pelästyn ja luulen sitä pilaksi! Ei, hyvää tavaraa
saaneen ostajan suullinen suosittelu on ainoa keino! -- Ystävämme
Lundell, maalari, hän toitotti itseään koko elämänsä, mutta hänestä
ei tullut milloinkaan mitään, kuoli nimettömänä, ja on nyt joutunut
unhoon, vuoden kuluttua!
Isak oli jalomielisellä tuulella ja viskasi nyt luotaan mitä käsiin
vain sattui, valtteja ja pikkukortteja.
-- Sanottakoon mitä tahansa, mutta ilman Pelastusarmeijaa ja
Templareita olisi Ruotsi hukkunut viinaan. Eiväthän he hauskoja ole,
mutta...
-- Amerikan valmistavana kouluna on heillä kyllä ollut merkityksensä,
ja sille yleisölle... Joka tapauksessa, suurimmat uudistukset
yhteiskuntaelämässämme ovat tehdyt yksityisestä aloitteesta,
valtiopäivien ulkopuolella, hallitushan ei ole milloinkaan tehnyt
muuta kuin ehkäissyt Ritarihuoneen kukistamiseen ei suuria vaadittu,
ja aateliskalenteri on vielä olemassa, mutta Aftonbladetin
neitireformi antoi surmaniskun aatelille. Se oli giljotiini.
Samoin ovat templarit luoneet raittiuden ja heränneet kukistaneet
valtiokirkon, kirjallisuus muodostanut uudestaan tavat, ja yksityiset
pankit uudistaneet taloudellisen elämän.
-- Taloudellinen elämä, niin! Tiedätkö, että henkivakuutus on Ruotsin
paras liikeyritys. Ei siksi, että ihmiset ajattelisivat kuolemaa,
vaan siksi, että vakuutuskirjoja käytetään lainojen vakuutena; ja
kaikki kun lainaavat... Mutta suurimman voiton tuottavat mitättömiksi
menneet vakuutukset... miten ruotsalaista se on! Saadakseen 200
kruunua he maksavat kuusi sataa vakuutusmaksua ja antavat sitten
vakuutuksen mennä mitättömäksi!
Tohtori riehui omassa aineessaan, kulkien toisessa ryhmässä:
-- Vaimoni tuli eräänä yönä teatterista ja tahtoi voileipää
vasikanpaistin ja kurkkujen kera. Paisti löytyi, sittenkuin hän oli
haukkuen herättänyt minut, mutta kun kurkkuja ei ollut, suuttui
hän ja sytytti kaikki sähkölamput, jotka paloivat aamuun saakka.
Kun sitten höyhensin hänet, sanoi hän, etten ollut kunnon mies, ja
todistaessani hänelle, että olin ainakin mies, meni hän asianajajalle
ja sanoi, etten tehnyt häntä onnelliseksi, aivan kuin sinunkin
vaimosi. Sopiiko nyt terveen miehen elää yhdessä mielettömän lapsen
kanssa? Antaa nimensä ja kunniansa pahimmalle viholliselleen? --
Ketä nainen rakastaa, sitä hän vihaa! -- Kiimaa ja vihaa, siinä
naisen rakkaus! -- Mies rakastaa, ja nainen vihaa! -- Kaikki hänessä
näkemämme kaunis on vain meidän, projektsioonejamme hänen valkealle
kankaalleen, jolla ei ole mitään. -- Maailma on hukkuva vihaan!
Lapset syntyvät vihassa, kasvatetaan vihassa! On iljettävää elää
perversissä ajassa, jossa kaikki on nurinkurista. Jos he näkevät
miehen, jolla on miehen tahto, niin he sanovat häntä naiseksi; jos
he näkevät Alfonsen, joka puhuu naisen nimessä ja taipuu naisen
tahtoon, niin sanotaan: kas siinä vasta mies! Sellainen tulee miehen
olla! Runoilija Grönlund, joka prostitueeraa itsensä maksusta ja
on maksettu rakastaja, hän on naisten runoilija! Hän kirjoittaa
omaa sukupuoltaan vastaan ja panettelee sitä... Gynolatria! -- Oi
latriini! -- Latriini! -- Siinä kolmisointu, jonka juuri tein!
-- Olet tehnyt yhden Ruotsistakin!
-- Niin, tämän: Riita! -- Tora! -- Viina!
-- Ja yhden Grönlundista, väitetään!
He olivat kulkeneet Holmenin ohi ja saapuneet lauttasillalle.
Nyt näkyi yhdellä kertaa Skansenvuori vartiotulien valossa, ja
Bredablickin tuliseppele hulmusi pimeässä...
He pysähtyivät äänettöminä hetkeksi, sitten jatkettiin marssia ja tuo
kuusiääninen fuuga kulki jälleen kulkuaan.
-- Sellén ja Punainen huone keksivät Skansenin 1870; onhan se
mainiota... ja ennen näkötornin rakentamista; silloin maalarit
käyttivät mäkeä aiheena, myöskin jonkinlaisena tähystyspaikkana...
aina Singelbackeniin saakka.
-- En unhoita milloinkaan tuota laivaston ranskalaista, joka vainosi
minua kaksi päivää, vieläpä Oopperakellarissakin hokien: "terve
Akropolis".
-- Maasta muuton syyt? Katso valtiokalenteria ja sotajoukon luetteloa.
* * * * *
-- Nyt vaihtuu kaikki niin nopeasti, eikä voida käyttää kymmenen
vuoden vanhaa tietoa, sillä se on käynyt vääräksi. -- Missä on
panslavismi? Pangermanismi? Borussianismi? Ei missään! -- Minne
on joutunut. Amerikan vehnä, joka sai Europan kauhistumaan? Ja
fylloksera? Se on kuollut, eikä Ranska tiedä minne myödä uuden viinin
runsauttaan.
-- Kaikki näyttää lopulta järjestyvän, mutta ei voi kieltää
jonkinlaisen kaitselmuksen vaikutusta. Ennenkuin Dreyfus saattoi
päästä vapaaksi, täytyi Bismarckin kuolla. Hänen kuoltuaan tuli
tsaarin käskykirje, ja siten oli kostontuuma rauennut, siten
saatettiin Kiina avata ja Dreyfus armahtaa, mikä tukahutti Ranskan
sotajoukon taisteluhalun...
* * * * *
-- Sanottakoon mitä tahansa, mutta Saksan keisari (tuo Berlinissä
asuva) on mies; hän on ainoa hallitsija, joka uskaltaa käyttää
laillisia oikeuksiaan ja personallista vaikutusvaltaansa. Hänen
sähkösanomansa Transwaalilaiselle vaati rohkeutta!
-- Perustuslaillisia hallitsijoita, sehän ei ole mitään. Eikö
valtamarsalkka voisi avata valtiopäiviä ja vihkiä rautateitä?
Ritarimerkit voitaisiin poistaa, niin niitä ei tarvitsisi jakaa.
* * * * *
-- Jos tahdottaisiin lausua Mark Twainin ekvatsiooni, olisi se
seuraava: Nykyaikaisen ihmisen toimittama kaikkien vanhojen
rappeutuneiden arvojen uudelleen arvioiminen! menneisyys nähtynä
nyt sähkövalossa; vanhan kultuurin huutokauppa, jossa ei anneta
mitään arvoa, eikä säälitä, muuta kuin juuri sen hetken pakosta;
täytyy muuttaa rahaksi mistä hinnasta tahansa... ensimmäinen,
toinen ja kolmas kerta! -- Kirjastot olisivat poltettavat silloin
tällöin, muutoin käy laahattava kuorma liian suureksi. Kiinalaiset
ja arapialaiset ovat koettaneet sitä -- ja Japani viskasi menemään
kokonaisen kultuurin yhdellä kertaa... Japani, niin!
* * * * *
-- Kerrotaan, että Holger on elänyt vankilassa sellaista, josta hän
ei tahdo puhua... mutta varma on, että hän on kadottanut vanhan
uskonsa apinaan ja koneistoon, jolla ei ole koneenkäyttäjää. Niin
pitkälle kuin Max hän ei ole päässyt...
-- Niin, Max ja Ester! Siihen ei saa sekaantua; sitä on pidettävä
salassa ja kunnioitettava. Kahden sielunelämään ei kukaan voi eikä
saa tarttua karkein käsin...
-- Miksi Tukholma ei kasva merta kohti, vaan lätäköitä kohti?
Kuinka saadaan ostella tontteja Lifgedingiltä, mikä edellyttää
omistusoikeutta vain elinajaksi, joka on epämääräinen? Ei, Rantatie,
Lange linje kaupungin toisesta laidasta Blockhusin tulliin saakka;
teollisuus Sicklaöhön, laivasto Vaxholmaan ja Lidingö Tukholman
kaupungin yhteyteen... merta kohti!
* * * * *
-- Pastori Alroth makaa sairaalassa leikattavana. -- Se on hirvittävä
temppeli, jossa ihmisiä teurastetaan tuntemattomalle jumalattarelle,
joka tahtoo nähdä umpisuolen. Sinne heitä viedään surmattavaksi kuin
koiria eläinlääkäriin.
-- Koiria, niin! Onhan hävytöntä, että Tukholman kuusi tuhatta koiraa
riistää leivän ja kerman lapsilta... Ja isännät, jotka vuokraavat
hienot huoneustonsa eläimille ja heidän kaltaisilleen... onko se
laillista? Välikirjassahan sanotaan, että tulee viettää hiljaista ja
rauhallista elämää... Eläimet ovat siis saaneet suuremmat oikeudet
kuin ihmiset; silloin on ihminen kypsä! Jos palvelijat tekisivät
lakon ja kieltäytyisivät värisemästä vilusta kadulla koirien voidessa
erinomaisesti, silloin saataisiin pian sivistynyt yhteiskunta. --
Ajattelehan, että palvelija saa seista häveten portin ulkopuolella!
Hyi liitto sellaisia ihmisiä... Armeliaisuutta eläimiä kohtaan! Mutta
ensin ihmistä kohtaan!
Fuuga kohosi ylös Skansenvuorelle.
-- Akropolis, Pyhä Vuori, Kapitolium!
-- Maailmankansalainen ei merkitse sitä, että norjalaiset hallitsevat
Ruotsia Blasieholmenilta; ei, kansallinen ja kunnallinen itsehallinto
kaikille liittoutuneille.
-- Itse Talmud kiroo sen miehen, joka alistuu vaimonsa tahdon alle.
-- Kas niin! Nyt hänen koiransa alkavat haukkua, kun kuulevat
laulun tapulista; mitään ei voi tapahtua ilman koiria! Toisin on
turkkilaisten... ja japanilaisten laita! Heidän keskuudessaan
on saastainen eläin saastainen... mutta meillä... jokainen
koiranomistaja on cynède... etsi sanan selitys Lombrosolta...
-- Katsos, tuolla tuvassa Grönlund johtaa perkeleenpalvelijoita...
niin, ne, jotka palvelevat Kaarle XII:tta, ovat
perkeleenpalvelijoita, ja niiden, jotka jumaloivat Kustaa Adolfia,
tulisi myöskin lukea Swedenborgin Diarium Spirituale...
* * * * *
-- Sydänyö saapuu idästä, puhui Max; tällä hetkellä se on Itämeren
yllä, ja sylissään sillä on uusi vuosisata.
He olivat Swedenborgin huvimajan edustalla, ja Ester katsoi
velvollisuudekseen sanoa jotakin tuosta suuresta ruotsalaisesta,
joka nyt oli noussut satavuotisesta unhosta ja ansaitsemattomasta
halveksumistilasta.
-- Et kai uskone, että Swedenborg oli yhteydessä muiden maailmain
kanssa; ei voi päästä muiden maailmain yhteyteen, joita ei ole.
-- Eikö ole? Kohota katseesi taivasta ja tähtiä kohti! Etkö näe nyt
toisia maailmoja?
-- Näen, mutta...
-- Etkö näe Capellaa, tuota suurta, valkeata tähteä tuolla?
-- Näen?
-- Koska olet nähnyt sen, niin on sen valo kohdannut silmäsi, ja sinä
olet jonkinlaisessa yhteydessä sen kanssa, kun olet ottanut jotakin
vastaan siltä.
-- Niin, valonsäteen...
-- Niin, valonsäteen, jonka otat vastaan. Tiedäthän, että valonsäteen
avulla voi lähettää ääniaallon?
-- En, sitä en tiedä.
-- Etkö tunne Bellin fotofoonia; jolla puhutaan etäältä valonsäteen
avulla? No niin, se on olemassa, vaikka et sitä tunne. Sinä voit
kuitenkin lähettää ääniaallon Capellan valonsädettä myöten. Sinähän
tiedät, että ääniaalto voi kuljettaa ajatusta; lähetät minulle joka
päivä ajatuksen puhelimella. Onko perusteluni oikea?
-- On...
-- Siis, johtopäätös: toisia maailmoja on olemassa, koska näet ne, ja
sinä voisit lähettää ajatuksen ääniaaltoa myöten valoaallon avulla,
ja päinvastoin ottaa vastaan ajatuksen samaa tietä samalta taholta.
-- Perustelu on oikea...
-- Silloin olemme yhtä mieltä; ja Swedenborg on voinut olla
yhteydessä muiden maailmojen kanssa.
-- Sitä en käsitä...
**
-- Pitääkö minun todistaa vielä kerran? Ei, sitä sinä et tahdo!
-- Kuitenkin, Holger eli vankilassa yhtä ja toista, jota hän ei
voinut selittää, mutta joka teki hänet rauhattomaksi. Niin kauan
kuin emme voi selittää jotakin, sanotaan sitä mystiikaksi. Hän ei
ollut milloinkaan lukenut Swedenborgia; mutta päästyään vankilasta
hänelle tapahtui tämä, jonka todenperäisyydestä voit saada selvän,,
jos tahdot. -- Päästyään vapaaksi hän eli mietiskelyissä ja luuli
tietysti tulevansa hulluksi. Tulee sitten eräänä päivänä toimistoon
muuan köyhä nuoruuden ystävä, joka tahtoo myödä Swedenborgin Areana
Coelestian ruotsinkielisen laitoksen, mutta hänellä oli vain teoksen
6:s, 7:s ja 8:s osa. Auttaakseen miestä Holger osti ne aikomatta
erikoisesti lukea niitä. Mutta selaillessaan niitä yksinäisyydessä
hän huomasi, että teoksessa oli -- hänen kokemuksensa vankilassa, ja
niiden selitys piti paikkansa. Silloin hän rupesi mietiskelemään,
koetti manata henkiä hypnotismin, suggestsioonin ja pakkomielikuvien
y.m. avulla. -- Kuitenkin, hän näki menneisyytensä ja nykyisyytensä
uudessa valossa. Neljätoista päivää myöhemmin hän oli Upsalassa,
ja meni antikvaariin ostamaan vuoden 1734 lakikirjaa. Hän sai
itse etsiä hyllyltä, ja löysi nyt Arcanan 1:sen, 2:sen ja 3:nen
osan; mutta ne eivät tietysti olleet osia hänen omistamastaan
kappaleesta. Saavuttuaan sitten Tukholmaan hän meni suoraa päätä
hankkimaan koko teoksen, mutta sitä ei ollut missään. Hän oli juuri
lähtemäisillään viimeisestä antikvaarista, kun hänen päähänsä
pälkähti kysyä: Mutta ehkä teillä on irtonaisia osia? -- Heillä oli;
ja juuri 4:s ja 5:s osa, jotka puuttuivat; eivätkä nekään olleet
kummankaan hänen omistamansa kappaleen osia. Jos tahdot selittää
tämän sattumaksi, niin voit myös sanoa voitatko arpajaisissa vai et.
Kuitenkin kaikitenkin, hän ei ole spiritisti eikä näe näkyjä -- -- --
mutta hän tuntee, saa vaikutuksia ja varoituksia, aivan kuin tuo
selväjärkinen Sokrates daimoniltaan. Hänen personansa tuntuu minusta
olevan sublimoitu tislausastiassa kärsimyksen hehkuvimmassa tulessa,
mutta hän on jakautunut arki-ihmiseksi, joka elää alhaalla aineessa,
ja sunnuntai-ihmiseksi, jonka hän laskee lentoon täytettyään
uskollisesti velvollisuutensa.
-- Oletko sinä lukenut Swedenborgia? keskeytti Ester, joka ei pitänyt
näistä keskusteluista.
-- Olen lukenut! ja uskon, ettei yksikään ihminen ole saanut tietää
niin paljon salaisuuksia kuin hän... Ei ole mikään sattuma, että
tämä maja on joutunut tänne vuoreille... ja juuri nyt, kun häntä
tarvitaan... Kuuletko nimestä, Sweden borg, mitä hän Ruotsillemme
merkitsee. -- Minusta tuntuu kuin näkisin hänen istuvan tuolla
ovensuussa, Abrahamin lailla, silloin kuin Herra kävi hänen
luonaan Mamren lehdossa... Hän palaa jälleen, mutta vapahtamaan ja
tuomitsemaan; henkeä vapauttamaan, eläintä sitomaan! En ole oikein
ymmärtänyt, miksi kaikki nämä eläimet ja niiden saasta on kytketty
tälle vuorelle, mutta ehkäpä siksi, että näkisimme eron niiden ja
itsemme välillä, ja että vertailemalla löytäisimme ihmisen! -- -- --
Nyt on sydänyö saapunut, ja minä kuulen vuosisadan tulevan, idästä;
nyt se on Värtanin yllä. Vaxholmassa soitetaan... Suhisevatko
sen siivet rauhaa, taisteluilla voitettua rauhaa? Ihmiset eivät
tahdo rauhaa! Tänään hyväksyi 26 valtiota Haagin rauhankongressin
keskustelut! Mutta kukaan ei usko rauhaan; kaikki varustautuvat!
-- -- -- Jos puhut hyvää ihmisistä, niin he nauravat sinulle; he
tuntevat itsensä, me tunnemme itsemme; mutta jos puhut pahaa heistä,
meistä, niin he suuttuvat. Hiukan mainettaan huonompia, ja hiukan
parempia, ovat ihmisten lapset!
* * * * *
Nyt kuului soitto molemmista tapuleista, ja kaupungista kohosi
kuin kumisevien äänten synnyttämä pilvenpatsas, mikä sai vuoren
vapisemaan. Väristys kulki läpi kansanjoukkojen, jotka vaikenivat
ja paljastivat päänsä ajattelematta ketä kunnioittivat. Eläimet
häkeissä ja luolissa ryömivät koloihinsa ja piiloutuivat, säikkyen
kuin pakanat vihittyjen kellojen kaikua; petäjissä kävi humina, joka
saattoi olla yötuulen, mutta myöskin pronssin tärisyttämän ilmameren.
Suuri Te Deum nousi kaupungista nousemistaan, ja terävät kirkontornit
kohosivat kuin ukkosenjohdattimet johtaakseen pois vihan salamat.
Mutta tähtitaivas hymyili, lempeänä, ystävällisenä, anteeksiantavana.
Ja sitten tapulien kellot vaikenivat, kaupungin myöskin, toinen
toisensa jälkeen.
-- Luuletko, että se kuului tuonne ylös? kysyi Ester,
-- Kuului, niin totta kuin sieluni elää! vastasi Max.
Hetken vaiettuaan hän jatkoi:
-- No, miltä sinusta tuntuu uusi vuosisata, joka on koittanut?
-- Entisen kaltainen!
-- Jotakuinkin! mutta sittenkin toinen!
-- Vaellammeko? Yhdessä?
-- Kappaleen matkaa!
-- Ylöspäinkö?
-- Eteenpäin!
-- Mutta alaspäin emme enää!