-- Nyt, sanoi Athos, ottaen viittansa ja laskien hatun päähänsä, nyt kun
olen temmannut sinulta hampaat, kyykäärme, pure nyt jos voit.
Ja hän meni huoneesta, katsahtamatta edes taaksensa.
Portilla tapasi hän ne kaksi miestä ja hevosen, jota he pitelivät
suitsista.
-- Herrat, sanoi hän, te tiedätte että Hänen ylhäisyytensä käsky on
saattaa tuo nainen viipymättä La Pointe'n varustukseen, eikä jättää
häntä ennenkuin hän on päässyt laivaan.
Kun nämä sanat sopivat tarkasti yhteen sen käskyn kanssa, minkä he jo
olivat saaneet, he nyykäyttivät päätänsä myöntymyksen merkiksi.
Athos puolestaan viskautui kevyesti satulaan ja lähti ratsastamaan
täyttä karkua; mutta hän ei noudattanutkaan tietä, vaan ratsasti halki
kentän, kannustaen uutterasti hevostansa ja pysähtyen aika-ajoin
kuuntelemaan.
Eräässä tämmöisessä pysähdyksessä kuuli hän tieltä useiden hevoisten
juoksua. Hän ei epäillyt ett'eikö siellä tullut kardinaali seurueineen.
Heti ratsasti hän uuden taipaleen eteenpäin, pyyhki hevostansa
kanervilla ja lehdillä ja asettui poikki tien, noin sata askelta
leiristä.
-- Ken siellä? huusi hän kaukaa, nähdessään ratsastajat.
-- Siellä on kaiketi meidän uljas muskettisoturimme, sanoi kardinaali.
-- Niin on, arvoisa herra, vastasi Porthos.
-- Herra Athos, sanoi Richelieu, sulimmat kiitokset hyvästä
vartioitsemisesta. Hyvät herrat, nyt olemme perillä; ratsastakaa sisään
vasemmasta portista, lunnassana on: _Kuningas_ ja _Ré_.
Näin sanoen kardinaali nyykäytti päätänsä noille kolmelle aseveikolle ja
meni oikeanpuolisesta portista, tallimestarinsa seuraamana; sillä tänä
yönä nukkui hän itse leirissä.
-- No niin! sanoivat yht'aikaa Porthos ja Aramis, kun kardinaali oli
ulkopuolella kuulomatkaa, no niin! hän kai kirjoitti sen paperin, jota
nainen pyysi!
-- Kyllä, sanoi Athos levollisesti, ja tässä se on.
Ja kolme ystävystä eivät hiiskahtaneet sanaakaan ennenkuin
majapaikassaan, paitsi vartijoille lunnassanan.
Mutta Mousqueton lähetettiin sanomaan Planchet'ille että niin pian kuin
hänen herransa pääsi juoksuhaudasta, hän samassa saapuisi
muskettisoturien majapaikkaan.
Toisaalta, niinkuin Athos oli arvannut, kun mylady tapasi portilla kaksi
miestä, jotka häntä odottivat, hän seurasi heitä esteettömästi; hänellä
oli tosin ensi hetkessä halu saatattaa itsensä kardinaalin luokse ja
kertoa hänelle kaikki, mutta hänen ilmaisemisensa olisi saattanut
Athoksen vuorostaan ilmaisemaan; hän kyllä olisi voinut sanoa että Athos
oli hänet hirttänyt, mutta Athos silloin saattoi ilmoittaa hänen olevan
merkityn, jonka vuoksi hän arveli kuitenkin paremmaksi pysyä vaiti ja
mennä siivosti matkaansa, tavallisella taidollansa täyttämään sitä
vaikeata tehtävää, jonka hän oli ottanut suorittaaksensa, ja sittenkuin
kaikki oli toimitettu kardinaalin mielen mukaisesti, tulla häneltä
pyytämään kostoa.
Niinpä saapui hän, matkattuansa läpi yön, kello seitsemän aikaan aamulla
La Pointe'n varustukseen, oli kello kahdeksan laivalla, joka nosti
ankkurin kello yhdeksän ja, kardinaalin käskykirjeen mukaan ollen
lähtevinään Bayonne'en, lähtikin purjehtimaan Englantiin.