XV.

Virkamiehiä ja miekkamiehiä.

Näiden tapausten jälkeisenä päivänä, kun Athosta vielä ei näkynyt,

d'Artagnan ja Porthos ilmoittivat herra de Tréville'lle hänen

katoamisensa.

Mitä Aramikseen tulee, hän oli pyytänyt päästä viiden päivän lomalle ja

oli, niin sanottiin, lähtenyt Rouen'iin perheseikkojen vuoksi.

Herra de Tréville oli soturiensa isä. Halvin ja tuntemattominkin heistä,

kunhan hänellä vaan oli muskettilaispuku yllänsä, sai olla yhtä varma

hänen avustansa ja huolenpidostansa kuin jos hän olisi ollut hänen

veljensä.

Hän meni siis heti rikostuomarin luokse. Lähetettiin noutamaan sitä

upseeria, joka komensi Croix-Rouge'n vartiokuntaa ja vähitellen saatiin

selville, että Athos oli parhaillaan For-l'Évêque'n vankilassa.

Athos oli saanut käydä kaikki ne koetukset, joita näimme Bonacieux'in

kärsineen.

Me olimme jo saapuvilla siinä tilaisuudessa, jossa molemmat vangit

kuulusteltiin vastakkain. Athos, joka ei ollut mitään sanonut siihen

saakka, pelosta että d'Artagnan, vuorostaan ahdistettuna, joutuisi

tarpeellisen ajan puutteesen, julisti nyt tästä hetkestä lähtien, että

hänen nimensä oli Athos, eikä d'Artagnan.

Siihen lisäsi hän, ett'ei hän laisinkaan tuntenut herra ja rouva

Bonacieux'iä; ett'ei hän ollut koskaan puhunut kumpaisenkaan kanssa;

että hän oli kello kymmenen aikaan iltaisilla mennyt käymään ystävänsä

d'Artagnan'in luona, vaan että hän siihen asti oli ollut herra de

Tréville'n luona, jossa hän oli ollut päivällisillä; kaksikymmentä

vierastamiestä, lisäsi hän, saattoivat todistaa asian, ja hän nimitteli

useita arvokkaita aatelismiehiä, niiden joukossa herttua de la

Tremouille'n.

Toinen komisarjus joutui yhtä pyörälle kuin ensimäinenkin

muskettisoturin yksinkertaisesta ja vakaasta selvityksestä; hän olisi

kyllä tahtonut kostaa tuolle miehelle, siviilivirkamiehet näet

mielellään halusivat kukistaa sotilaita, mutta herra de Tréville'n ja

herttua de la Trémouille'n nimet panivat häntä vähän sentään arvelemaan.

Athos myöskin lähetettiin kardinaalin luokse, vaan pahaksi onneksi oli

kardinaali Louvressa kuninkaan tykönä.

Juuri samalla hetkelläpä herra de Tréville, joka oli lähtenyt

rikostuomarin ja For-l'Évêque'n päällikön luota, tapaamatta Athosta,

saapui Hänen Majesteettinsa luokse.

Muskettisoturien kapteenina oli herra de Tréville'llä joka hetki vapaa

pääsy kuninkaan puheille.

Tiedetään, mitä luuloja kuninkaalla oli kuningattaresta, luuloja, joita

kardinaali taitavasti osasi pitää vireillä, hän kun epäili naisia

salavehkeistä äärettömästi paljon enemmän kuin miehiä. Yksi kaikkein

suurimpia syitä noihin luuloihin oli Itävallan Annan ystävyys rouva

Chevreuse'ä kohtaan. Nuo molemmat naiset vaikuttivat häneen paljon

suurempaa levottomuutta kuin Espanjan sodat, Englannin selkkaukset ja

rahalliset häiriöt. Hänen silmissään ja hänen vakuutuksensa mukaan

palveli rouva Chevreuse kuningatarta ei ainoastaan hänen valtiollisissa

salavehkeissään vaan myöskin, mikä häntä yhä enemmän kiusasi,

rakkaus-vehkeissäänkin.

Heti ensi sanasta, mitä kardinaali oli puhunut, että muka rouva

Chevreuse, vaikka karkoitettuna Tours'iin, jossa hänen siis luultiin

olevan, olikin tullut Pariisiin, ja ne viisi päivää, jotka hän oli

kaupungissa ollut, onnistunut kätkeytymään poliisilta, oli kuningas

joutunut vihan vimmaan. Vaikka juonikas ja uskoton, tahtoi kuningas olla

kutsuttu _Ludvig Oikeamieleksi_ ja _Ludvig Siveäksi_. Jälkimaailma voipi

vaivoin käsittää tuota luonnetta, jota historia selvittää vaan

tositekojen eikä järkipäätelmien avulla.

Mutta kun kardinaali lisäsi, ett'ei ainoastaan rouva Chevreuse ollut

käynyt Pariisissa, vaan vieläpä kuningatar oli liittäytynyt häneen

salakavalan kirjevaihdon kautta, ja kun hän vakuutti että hän,

kardinaali, oli saamaisillaan selville koko tuon vehkeen salaisimmatkin

säikeet, mutta että samassa hetkessä kuin hän täysien todisteiden

nojalla oli valmiina ottamaan kiini kuningattaren salaiset tiedustelijat

juuri täydessä toimessaan, silloin eräs muskettisoturi oli rohjennut

väkivaltaisesti keskeyttää oikeuden toimeenpiteet, ryntäämällä miekka

kädessä kunniallisten lainpalvelijain kimppuun, jotka olivat saaneet

toimeksi puolueettomasti tutkia koko asian, tuodaksensa sen sitten

kuninkaan silmien eteen, ei Ludvig XIII enää voinut hillitä itseänsä,

vaan astui askeleen kuningattaren asuntohuoneita kohti, kalpeana ja

mykkänä harmista, jommoisena hän, silloinkuin tuollainen harmi hänessä

puhkesi esiin, oli valmis mitä tylyimpään julmuuteen.

Ja kuitenkaan ei kardinaali kaikissa noissa ilmiannoissaan ollut

maininnut vielä sanaakaan herttua Buckingham'ista.

Tällä hetkellä se oli, kun herra de Tréville astui sisään, kylmänä,

kohteliaana ja moitteettomalla ryhdillä.

Havaiten kardinaalin läsnäolosta ja kuninkaan haahmon muutoksesta, mitä

oli tapahtunut, herra de Tréville tunsi itsensä yhtä väkeväksi kuin

Simson Filistealaisten edessä.

Ludvig XIII oli jo tarttunut kädellään oven lukkoon; vaan melusta, jota

syntyi herra de Tréville'n astuessa sisään, hän pyörähti takaisin.

-- Tulette parhaasen aikaan, herra, sanoi kuningas, joka, kun hänen

kiihkonsa oli noussut vissiin määrään, ei voinut teeskennellä, minä olen

saanut kuulla kauniita asioita teidän muskettisotureistanne.

-- Ja minä, sanoi kylmästi herra de Tréville, olen ilmoittava Teidän

Majesteetillenne kauniita asioita hänen virkamiehistään.

-- Aivanko niin? sanoi kuningas ylpeästi.

-- Minulla on kunnia ilmoittaa Teidän Majesteetillenne, jatkoi herra de

Tréville samalla äänellä, että eräs joukkokunta prokuraattoreja,

komisarjuksia ja poliiseja, sangen kunnioitettavia henkilöitä, mutta

sangen vihaisia univormuille, niinkuin näyttää, ovat suvainneet ottaa

kiini eräässä talossa, laahata avoimella kadulla ja viskata

For-l'Évêque'in vankikomeroihin -- kaikkea tuota käskyn nojassa, jota on

kieltäydytty minulle näyttämästä, -- erään minun muskettisotureitani,

tai paremmin sanoen Teidän, armollisin herra, soturin, jonka käytös on

moitteeton, jonka maine on melkein kuuluisa, ja jonka Teidän

Majesteettinne suosiollisesti tuntee, herra Athoksen.

-- Athoksen, sanoi kuningas koneenomaisesti; niin tosiaan, minä tunnen

tuon nimen.

-- Teidän Majesteettinne suvaitkoon muistaa, sanoi herra de Tréville,

että herra Athos on juuri sama muskettisoturi, joka tuonoin ikävässä

kaksintaistelussa, niinkuin tiedätte, pahaksi onneksi tuli ankarasti

haavoittaneeksi herra de Cahusac'in. -- Mutta kesken puheen, arvoisa

herra, jatkoi herra de Tréville, kääntyen kardinaaliin, herra de Cahusac

lienee kaiketi jo täydellisesti parantunut, eikös ole?

-- Kiitos, sanoi kardinaali, purren huuliansa vihasta.

-- Herra Athos oli nimittäin mennyt tervehtimään erästä ystäväänsä,

mutta hän sattui olemaan poissa kotoa, jatkoi herra de Tréville, hän on

muuan nuori béarnelainen, Teidän Majesteettinne henkivartija-oppilas,

Desessarts'in komppaniiassa; mutta oltuansa hetkisen aikaa ystävänsä

huoneessa ja lukiessansa jotakin kirjaa odotellessaan, tuli parvi

sekaisin poliiseja ja sotilaita, jotka piirittivät talon, särkivät

useita ovia...

Kardinaali teki kuninkaalle pienen viittauksen, joka merkitsi: "juuri

sama asia mistä me puhuimme."

-- Me tiedämme kaiken tuon, vastasi kuningas, sillä kaikki tapahtui

meidän käskystämme.

-- Silloin, sanoi Tréville, on myöskin Teidän Majesteettinne käskystä

otettu kiini eräs minun syytön muskettisoturini, sijoitettu hänet kahden

vartijan väliin kuin pahantekijä, ja kuljetettu lävitse raakamaisen

roskaväen, tuo kunnon mies, joka kyllä kymmenen kertaa on vuodattanut

vertansa Teidän Majesteettinne palveluksessa ja joka on vieläkin valmis

sitä vuodattamaan.

-- Ohhoh! sanoi kuningas kahdella päällä, silläkös tavalla asia on

tapahtunut?

-- Herra de Tréville ei mainitse, sanoi kardinaali mitä levollisimmasti,

että tuo syytön muskettisoturi, tuo kunnon mies oli tuntia ennen

miekalla ahdistellut neljää komisarjusta, jotka minä olin lähettänyt

ottamaan selville erästä mitä tärkeintä asiaa.

-- Minä uskallan epäillä, voiko Teidän ylhäisyytenne sitä näyttää

toteen, huudahti herra de Tréville kaikella gaskonjalaisella

koristelemattomuudellansa ja sotilasjyrkkyydellänsä, sillä tuntia ennen

herra Athos, joka, sen voin Teidän Majesteettinne tiedoksi uskoa, on

mies mitä korkeinta säätyä, kunnioitti minua, oltuaan luonani

päivällisillä, jäämällä puhelemaan minun hotellini saliin herttua de la

Trémouille'n ja kreivi de Châlus'in kanssa, jotka myös olivat siellä.

Kuningas katsoi kardinaaliin.

-- Pöytäkirja on todistuksena, sanoi kardinaali, vastaten äänellisesti

Hänen Majesteettinsa äänettömään kysymykseen, ja nuo kolhitut

viranomaiset ovat laatineet seuraavan, joka minun on kunnia esittää

Teidän Majesteetillenne.

-- Onko viranomaisten pöytäkirja sotilaan kunniasanan veroinen? vastasi

herra de Tréville ylpeästi.

-- No no, elkäähän nyt, elkäähän nyt, Tréville, sanoi kuningas.

-- Jos Hänen ylhäisyydellänsä on mitä epäilyksiä erästä minun

muskettisoturiani vastaan, sanoi Tréville, herra kardinaalin

oikeamielisyys on kyllin tunnettu, voidakseni pyytää laillista

tutkintoa.

-- Siinä talossa, missä tämä laillinen tutkimus on pidetty, jatkoi

kardinaali järkähtämättömästi, asuu luullakseni eräs béarnelainen,

muskettisoturin ystävä.

-- Teidän ylhäisyytenne tarkoittaa kaiketi herra d'Artagnin'ia.

-- Minä tarkoitan erästä nuorta miestä, jota te suojelette, herra de

Tréville.

-- Niin, Teidän ylhäisyytenne, kyllä se on sama mies.

-- Ettekö epäile tuon nuoren miehen antaneen huonoja neuvoja...

-- Herra Athokselle, joka on melkein kahta vertaa vanhempi? keskeytti

herra de Tréville; en, arvoisa herra. Muutoin herra d'Artagnan on

viettänyt iltaa minun luonani.

-- Kas vaan! sanoi kardinaali, koko maailmahan on viettänyt iltaa teidän

luonanne?

-- Teidän ylhäisyytenne epäilee minun sanaani? kysyi Tréville, vihan

puna otsalla.

-- En suinkaan, Jumala varjelkoon minua semmoisesta, sanoi kardinaali;

mutta mihinkähän aikaan hän mahtoi olla luonanne?

-- Oh; senpä voin Teidän ylhäisyydellenne sanoa; sillä kun hän tuli,

havaitsin kellon olevan puoli kymmenen, vaikka luulin sen jo olevan

enemmän.

-- Ja mihin aikaan lähti hän hotellistanne?

-- Kello puoli yksitoista: siis tunti jälkeen tapahtuman.

-- Mutta kuitenkin, vastasi kardinaali, joka ei hetkeäkään epäillyt

Tréville'n rehellisyyttä ja joka huomasi voiton luiskahtavan hänen

käsistänsä, mutta kuitenkin, otettiinhan Athos kiini tuossa

Fossoyeurs'in kadun talossa.

-- Onko ystävän kielletty käymästä ystävänsä luona? minun komppaniiani

muskettisoturin seurustelemasta herra Desessarts'in komppaniian miesten

kanssa?

-- Kyllä, koska talo, missä hän seurustelee tuon ystävän kanssa, on

epäluulonalainen.

-- Se talo on epäluulonalainen, Tréville, sanoi kuningas; ehk'ette sitä

tienneet?

-- Toden totta, armollisin herra, sitä en tiennyt. Vaan kaikessa

tapauksessa, olkoon se kuinka epäluulonalainen tahansa, mutta minä en

myönnä sitä osaa epäluulonalaiseksi, missä herra d'Artagnan asuu; sillä

minä saatan vakuuttaa teitä, armollisin herra, että, jos hänen sanaansa

on uskomista, ei ole ketään sen uskollisempaa Teidän Majesteettinne

palvelijaa eikä sen hartaampaa herra kardinaalin ihmettelijää kuin hän.

-- Eikös tuo sama d'Artagnan eräänä päivänä haavoittanut Jussac'ia siinä

onnettomassa ottelussa, joka tapahtui Karmeliittaluostarin tykönä? kysyi

kuningas, silmäillen kardinaalia, joka punastui harmista.

-- Ja seuraavana päivänä Bernajoux'ia. Niin, armollisin herra, kyllä hän

on sama mies, Teidän Majesteetillanne on hyvä muisti.

-- No niin, mitäs päätetään? kysyi kuningas.

-- Asia koskee Teidän Majesteettianne enemmän kuin minua, sanoi

kardinaali. Rikos on minusta päivänselvä.

-- Minä en sitä myönnä, sanoi Tréville. Mutta Teidän Majesteetillanne on

tuomareita, tuomarit ratkaiskoot.

-- Niinpä kyllä, sanoi kuningas, vedettäköön asia tuomarien eteen:

heidän asiansa on tuomita, tuomitkoot.

-- Mutta onpa vaan surullista, sanoi herra de Tréville, että meidän

onnettomana aikanamme mitä puhtain elämä, mitä moitteettomin kunto,

eivät estä miestä joutumasta vainon ja pahojen huutojen alaisiksi. Senpä

vuoksi onkin sotilaskunta tuleva sangen tyytymättömäksi, sen takaan,

joutuessaan noin mitä ankarimman kohtelun alaiseksi pelkissä

poliisiasioissa.

Sana oli varomaton; mutta herra de Tréville oli sen lausunut ehdon

tahdon. Hän halusi saada aikaan purkausta, sillä kun miina leimahtaa,

leimaus myöskin valaisee.

-- Poliisiasioissa! huudahti kuningas, kertoen herra de Tréville'n

sanat: poliisiasioissa! ja mitä te niistä tiedätte, hyvä herra? Pysykää

te vaan muskettisotureissanne, elkääkä saattako minua hulluksi.

Luulisippa teitä kuullessaan, että koko Ranskanmaa on vaarassa, jos

pahaksi onneksi satutaan ottamaan kiini joku teidän muskettisoturinne.

Hohoh! mitä melua yhdestä muskettisoturista! Minä otatan kiini kymmenen,

saakeli soikoon, sata, koko komppaniian! enkä suvaitse että tirahdetaan

sanaakaan.

-- Niin kohta kuin Teidän Majesteetillanne on epäluuloja, sanoi

Tréville, ovat muskettisoturit rikoksellisia; ja senpä tähden näette,

armollisin herra, minun olevan valmiin jättämään teille miekkani; sillä

kun herra kardinaali on syyttänyt minun muskettisotureitani, en epäile,

että hän on lopuksi syyttävä minua itseäni; niinpä on parempi, että

antaudun vangiksi herra Athoksen kanssa, joka jo on vangittu, ja herra

d'Artagnan'in kanssa, joka epäilemättä kohta vangitaan.

-- Gaskonjalaiskallo, etteköhän jo lopeta? sanoi kuningas.

-- Armollisin herra, vastasi Tréville alentamatta ääntänsä vähääkään,

antakaa käsky, että minun muskettisoturini jätetään minulle takaisin,

tai että hänet tuomitaan.

-- Tuomittakoon hänet, sanoi kuningas.

-- No hyvä, sitä parempi; sillä siinä tapauksessa pyydän minä Teidän

Majesteetiltanne lupaa saada puhua hänen puolestansa.

Kuningas pelkäsi syntyvän meteliä.

-- Jos Teidän ylhäisyydellänne, sanoi hän kardinaalille, ei ole

mieskohtaisia syitä.

Kardinaali huomaten mihin kuningas pyrki, kävi hänelle vastaan ja

lausui:

-- Anteeksi, mutta niinkohta kuin Teidän Majesteettinne pitää minua

puolueellisena tuomarina, vetäydyn minä erilleni.

-- No niin, sanoi kuningas, vannotteko minulle isäni kautta, että herra

Athos oli luonanne tapahtuman aikaan, ja että hän ei ole ollut siihen

osallisena?

-- Teidän mainehikkaan isänne ja Teidän itsenne kautta, jota minä

rakastan ja kunnioitan kaikkein enimmän maailmassa, vannon!

-- Suvaitkaa huomata, armollisin herra, sanoi kardinaali, että jos

vangittu lasketaan irti, ei totuutta enää selville saada.

-- Herra Athos on aina käsillä, vastasi herra de Tréville, ja valmiina

vastaamaan milloin vaan viranomaiset häneltä suvaitsevat kysellä. Ei hän

pakene, herra kardinaali; olkaa huoleti, kyllä minä takaan hänen

puolestansa.

-- Totta kyllä, ei hän pakene, sanoi kuningaskin; hän on aina

tavattavissa, niinkuin herra de Tréville sanoo. Muutoin, lisäsi hän

hiljentäen ääntänsä ja katsoen rukoilevasti Hänen ylhäisyyttänsä,

päästäkäämme hänet irti: siinä on politiikkaa.

Tuo Ludvig XIII:n politiikka veti Richelieu'n suun hymyyn.

-- Antakaa käsky, armollisin herra, sanoi hän, onhan teillä

armahdus-oikeus.

-- Armahdus-oikeutta käytetään vaan rikoksellisia kohtaan, sanoi

Tréville, joka tahtoi olla viimeisen sanan sanojana, mutta minun

muskettisoturini on syytön. Te ette siis käytä armoa vaan oikeutta.

-- Onko hän For-l'Évêque'issä? kysyi kuningas.

-- On, armollisin herra, ja yksinäisessä kopissa niinkuin törkein

pahantekijä.

-- Perhana kaikkiansa! murisi kuningas, mitäs on tekeminen?

-- On antaminen vapautuskäsky, siinä kaikki, sanoi kardinaali; minä

uskon niinkuin Teidän Majesteettinne, että herra de Tréville'n takaus on

enemmän kuin kylliksi.

Tréville kumarsi kunnioittavasti ja vähän pelonsekaisella ilolla; hän

olisi suonut mieluummin kardinaalin jäykästi vastustelevan kuin noin

yht'äkkiä antavan mukaan.

Kuningas kirjoitti vapautuskäskyn alle ja Tréville vei sen mukanaan

viipymyttä.

Juuri kun hän oli menossa, hymyili kardinaali hänelle ystävällisesti ja

sanoi kuninkaalle:

-- Hyvä sopusointu päällikköjen ja sotilasten kesken teidän

muskettisoturikunnassanne, armollisin herra; se on sangen hyödyllistä

palvelukselle ja sangen kunnioittavaa kaikille.

-- Hän tekee minulle varmaankin kohta aika tepposen, sanoi Tréville; ei

tuommoisen miehen kanssa saa koskaan viimeistä sanaa. Mutta

kiiruhtakaamme, sillä kuningas voi muuttaa mielensä joka hetki, ja

kaiken päätteeksi, vaikeampi on saada Bastiljiin tai Fort-l'Évêque'iin

miestä, joka sieltä on kerta lähtenyt ulos, kuin pysyttää siellä vankia,

joka on kerta sinne saatu.

Herra de Tréville riensi riemullisena Fort-l'Évêque'iin, ja pelasti

sieltä muskettisoturin, joka oli vielä yhtä tyyni ja levollinen kuin

ennenkin.

Sitten, tavatessaan ensi kerran d'Artagnan'ia, lausui hän hänelle:

Pelastitte kauniisti nahkanne; nyt on Jussac'ille antama miekanpistonne

kuitattu. Vielä on maksamatta Bernajoux'in saama pisto, mutta elkää

siihen luottako.

Muutoin, herra de Tréville'llä oli kyllä syytä epäilläkkin kardinaalia

ja ajatella, ett'ei kaikki vielä ollut lopussa, sillä tuskin oli

muskettikapteeni sulkenut oven jälkeensä, kun Hänen ylhäisyytensä sanoi

kuninkaalle:

-- Nyt kun olemme taas kahdenkesken, puhukaamme vakavista asioista, jos

Teidän Majesteettinne suvaitsee. Armollisin herra, Buckingham on ollut

Pariisissa viisi päivää ja on lähtenyt vasta tänä aamuna.