Johdanto.
I. Isä d'Artagnan'in kolme lahjaa.
II. Herra de Tréville'n esihuone.
III. Puheillaolo.
IV. Athoksen olkapää, Porthoksen olkavyö ja Aramiksen nenäliina.
V. Kuninkaan muskettisoturit ja kardinaalin henkivartijat.
VI. Hänen Majesteettinsa kuningas Ludvig kolmastoista.
VII. Muskettisoturit yksityisolossaan.
VIII. Eräs hovijuoni.
IX. D'Artagnan näyttää näkönsä.
X. Rotanliukku seitsemännellätoista vuosisadalla.
XI. Juoni sotkeutuu.
XII. Georges Villiers, Buckingham'in herttua.
XIII. Herra Bonacieux.
XIV. Meung'in mies.
XV. Virkamiehiä ja miekkamiehiä.
XVI. Jossa herra sinetinvartija Séguier useamman kuin
yhden kerran tähysteli kellonnauhaa, soittaaksensa,
niinkuin ennen muinoin.
XVII. Bonacieux'in pariskunta.
XVIII. Rakastaja ja puoliso.
XIX. Retken suunnitelma.
XX. Matka.
XXI. Kreivinna de Winter.
XXII. Merlaison'in baletti.
XXIII. Lemmenkohtaus.
XXIV. Paviljonki.
XXV. Porthos.
XXVI. Aramiksen teesi.
XXVII. Athoksen vaimo.
XXVIII. Palausmatka.
XXIX. Mylady.
XXX. Englantilaisia ja ranskalaisia.
XXXI. Eräät prokuraattorin päivälliset.
XXXII. Kamarineitsyt ja emäntä.
XXXIII. Aramiksen ja Porthoksen sotavarukset.
XXXIV. Kostotuumia.
XXXV. Myladyn salaisuus.
XXXVI. Kuinka Athos saa ilman vaivatta sotavaruksensa.
XXXVII. Näky.
XXXVIII. Hirveä näky.
XXXIX. La Rochelle'n piiritys.
XL. Anjou-viini.
XLI. Colombier-Rouge'n ravintola.
XLII. Kamiinitorvien hyödystä.
XLIII. Aviokohtaus.
XLIV. Saint-Gervais'in vallinsarvi.
XLV. Muskettisoturien neuvottelu.
XLVI. Perhe-asia.
XLVII. Mylady'n matka.
XLVIII. Veli ja sisar keskustelevat.
XLIX. Upseeri!
L. Vankeuden uusi päivä.
LI. Vankeuden toinen päivä.
LII. Vankeuden kolmas päivä.
LIII. Vankeuden neljäs päivä.
LIV. Karkaus.
LV. Mitä Portsmouth'issa tapahtui 23 p. Elokuuta 1628.
LVI. Ranskanmaalla.
LVII. Béthune'n karmeliittaluostari.
LVIII. Kaksi eri hirviö-lajia.
LIX. Vesipisara
LX. Punaviittainen mies.
LXI. Tuomio.
LXII. Mestaus.
LXIII. Päätös.
Jälkiliite.
Johdanto,
jossa osoitetaan, että sankarit tässä kertomuksessa, joka meillä
on nyt kunnia lukijoillemme esittää, eivät, huolimatta OS- ja
IS-päätteisistä nimistänsä, ole mitään taru-henkilöitä.
Noin vuosi takaperin, kun tein tutkimuksiani kuninkaallisessa
kirjastossa Ludvig XIV:n historiaani varten, joutui sattumalta käteeni
_M:r d'Artagnan'in Muistelmia_, painetut -- niinkuin suurin osa sen
aikakauden tuotteista, joissa kirjailijat halusivat sanoa totuuden,
joutumatta pitemmäksi tai lyhemmäksi aikaa Bastiljiin -- Amsterdamissa,
Pierre Rouge'n tykönä. Kirjan nimi houkutteli minua: otin sen mukaani,
kirjastonhoitajan suostumuksella tietysti, ja luin sen ahmien.
Aikomukseni ei ole tässä ryhtyä mainitun omituisen teoksen
selvittelemiseen, jätän sen vaan niiden lukijaini tutkisteltavaksi,
jotka panevat arvoa ajankuvauksille. He tapaavat siinä kuvia, mestarin
kädellä piirreltyjä; ja vaikka nuo piirrossuunnitelmat enemmittäin
ovatkin vedettyjä kasarmin porteille ja kapakan seinille, tuntevat he
niissä yhtäkaikki Ludvig XIII:n, Itävallan Annan, Richelieu'n,
Mazarin'in ja useimpien sen ajan hovimiesten kuvat yhtä yhdennäköisinä
kuin Anquetil'in historiassa.
Mutta niinkuin tiedetään, se mikä runoilijan oikullista mieltä
viehättää, ei ole aina sitä, mikä suurta lukijakuntaa huvittaa. Niinpä,
ihmetellessämme näitä kertoelmia, niinkuin epäilemättä muutkin niitä
ihmettelevät, kiinitti huomiotamme enimmän eräs seikka, jota varmasti ei
kukaan ennen meitä ollut lainkaan ottanut huomioonsa.
D'Artagnan kertoo, että hän käydessään ensi kerran kuninkaan
muskettikapteenin, herra de Tréville'n luona, kohtasi esihuoneessa kolme
nuorukaista, jotka palvelivat tuossa kuuluisassa miehistössä, mihin
hänkin himoitsi päästäksensä, ja he olivat nimiltänsä Athos, Porthos ja
Aramis.
Nuo muukalaiset nimet, sen myönnämme, oudoksuttivat meitä ja heti kohta
pälkähti päähämme, etteivät ne mahda olla muuta kuin salanimiä, joiden
taakse d'Artagnan oli kätkenyt kukaties kuinka kuuluisia, ellei ehkä
noiden tekonimien omistajat olleet itse niitä valinneet hetkenä, jolloin
he joko oikun, kiusan tai varattomuuden vuoksi olivat ottaneet
hartioillensa yksinkertaisen muskettilaiskauhtanan.
Siitä lähtien ei meillä enää ollut lepoa ennenkuin sen aikaisista
teoksista löytäisimme jotakin jälkeä noista eriskummallisista nimistä,
jotka niin suuresti olivat uteliaisuuttamme herättäneet.
Jo pelkkä niiden kirjain luettelo, jotka luimme päästäksemme
tarkoituksemme perille, täyttäisi yksinään kokonaisen luvun, mikä ehkä
olisi varsin opettavaista, vaan varmaankin aivan vähän huvittavaista
lukijoillemme. Tyytykäämme siis vaan mainitsemaan heille sen, että juuri
siinä hetkessä kuin jo vallan alakuloisena turhista tutkistelemisista
olimme jättämäisillämme kaikki hakemiset siksensä, löysimme vihdoin,
kuuluisan ja oppineen ystävämme Paulin Pâris'in neuvojen johdolla, erään
kokolehtisen käsikirjoituksen, merkityn numeroilla 4,772 tai 4,773, sitä
emme niin tarkoin muista, jolla oli seuraava nimi:
"Kreivi de la Fère'n muistelma, käsittelevä muutamia niistä
kohtauksista, jotka tapahtuivat Ranskassa kuningas Ludvig XIII:n
hallituksen loppupuolella ja kuningas Ludvig XIV:n hallituksen
alkupuolella."
Helppo on arvata miten suuri oli ilomme, kun selaillessamme tätä
käsikirjoitusta, jossa oli viimeinen toivomme, löysimme
kahdennellakymmenennellä sivulla nimen Athos, kahdennellakymmenennellä
seitsemännellä sivulla nimen Porthos ja kolmannellakymmenennellä
ensimäisellä sivulla nimen Aramis.
Tämän peräti tuntemattoman käsikirjoituksen löytäminen aikakaudella,
jolloin historian tiede on päässyt jo niin korkealle kannalle, näytti
meistä miltei ihmetapaukselta. Tuota pikaa kiirehdimme anomaan sille
painolupaa, siinä tarkoituksessa että kerta maailmassa saisimme edes
muiden tavaralla hankkia itsellemme pääsyn kirjoitusten ja
kaunokirjallisuuden akatemiaan, ellemme, mikä on sangen uskottavaa,
pääsisi Ranskan akatemiaan omalla tavarallamme. Painolupa, se on meidän
ilmoittaminen, suosiollisesti myönnettiin, jonka mainitsemme
osoittaaksemme julkisesti valhettelijoiksi ne ilkiöt, jotka väittävät
meidän muka elävän semmoisen hallituksen alaisina, joka on jotenkin
nurjamielinen kirjailijoita kohtaan.
Ja nyt tarjoamme tässä lukijoillemme ensimäisen osan tuota
kallisarvoista käsikirjoitusta, soveliaalla nimellä varustettuna, ja
sitoudumme, siinä tapauksessa että, niinkuin varma uskomme on, tämä
ensimäinen osa voittaa puolellensa ansaittua suosiota, julkaisemaan
yhteen menoon toisenkin osan.
Sen ohessa, koskahan kummi on toinen isä, pyydämme lukijan laskemaan sen
huvin tai ikävän, mikä hänellä tämän lukemisesta mahdollisesti on,
meidän niskoillemme, eikä kreivi de la Fère'n.
Siitä sovittuamme, käykäämme kertomukseemme käsiksi.