Maister Schäfer? Ellen erehdy?
PIETARI.
Ma olen, herra kreivi.
v. LIEVEN.
Ennen en
ma ole teidän kasvojanne nähnyt.
Mut kuullut olen teistä.
PIETARI.
Vihamiehet
ain' ovat parjanneet.
v. LIEVEN.
Ja ystävät,
sen tiedän, kiittäneet. On mieluisempaa
minusta ollut kuulla ystäviä.
PIETARI.
Jumala nähköön, siitä iloitsen.
v. LIEVEN.
Olette kuolemahan tuomittu?
PIETARI.
Vaan vääryydellä!
v. LIEVEN.
Niin te väitätte —
mut millä syyllä, siit' en ole varma.
Ei vankeutenne ole raskas ollut?
PIETARI.
Ma saanut olen pilkkaa, häväistystä.
v. LIEVEN.
Mut myöskin lahjoja ja vapautta.
PIETARI.
On korkein lahjoittanut, herra kreivi.
v. LIEVEN.
Ja ystävänne.
PIETARI.
Hän on suonut nekin.
v. LIEVIN.
Sen kyllä uskon. Ystävänänne
ma hyväksenne toiminut myös oisin,
jos mahdollista olis ollut se.
Te armahdusta ette halunnut?
PIETARI.
En.
ANNA.
Eihän, teidän ylhäisyytenne,
nyt mikään vaara häntä uhanne?
V. LlEVEN.
Hänt' uhkaa suuri vaara. Mutta kuka
te olettekaan?
ANNA.
Hänen puolisonsa.
BROMS.
Ei, herra kreivi! Tällä tuomitulla
ei ole puolisoa, tiedän sen.
PIETARI.
Jumala nähköön, totisesti hän
on minun rakas aviopuolisoni.
BROMS.
Ei kirkon vihkimä.
PIETARI.
Mut Jumalan
minulle lahjoittama.
v. LIEVEN (toisille).
Tiedättekö,
hän onko hänen vaimonsa?
BECKMAN.
Ma en
voi sitä ratkaista.
VARGENTIN.
En minäkään.
v. LIEVEN.
Sen ratkaiskohon sitten Jumala!
En, maister Schäfer, hyvänsuopuuttani
ma ole voinut teille osoittaa.
PIETARI.
Ma luotan apuun Kaikkivaltiaan.
v. LIEVEN.
Se olkoon teillä! Raskas velvollisuus
on minulla nyt suoritettava.
Minulla kädessäni, niinkuin näette,
on teidän kaksi kirjettänne.
PIETARI.
Kaksi!
Jumala nähköön, yhden olen vain
ma lähettänyt ylhäisyydellenne!
v. LIEVEN.
Minull' on kaksi. Tässä toisessa,
mi kuninkaalliselle prinsessalle
on ollut aijottu, te ennustatte
kuninkaan kuolemaa ja valtakunnan
häviötä ja suurta kärsimystä.
PIETARI.
Jumala nähköön, kaikki tapahtuu,
ja jumalattomien pappein tähden!
V. LlEVEN.
Ja toinen kirje, (viittaa Kaarleen) tämä nuori mies
min viime yönä toi mun käteeni —
PIETARI (kiivaasti Kaarlelle).
Sa kavaltaja, julki petturi!
KAARLE.
Oi, älä kiusaa Jumalata, eno!
(Taistelee sisällisen taistelun.)
Ei! Sinä lausuit sanat. Niillä
sa minun tieni olet viitoittanut.
(Astuu v. Lievenin eteen.)
Niin, herra kreivi, niinkuin kuulitte,
ma olen kavaltaja, petturi.
Maister Schäfer toista kirjettä
ei kirjoittanut eikä lähettänyt.
v. LIEVEN.
Sen alla näen hänen nimensä.
Ja viholliselle on osoitettu.
KAARLE.
Mä olen kavaltaja, petturi.
Mä kirjoitin sen hänen nimessään.
PIETARI.
Jumala nähköön, tietänetköhän,
sä mitä puhut!
KAARLE.
Tiedän, eno, tiedän!
Mun täytyy puhua!
v. LIEVEN.
Sen miksi teit,
poloinen nuori mies?
KAARLE.
Ma vapauttajaa toivon Schäferille.
Hän hyvä on ja jalo. Hänen täytyy
vapaaksi päästä.
PIETARI.
Onnetonta mua!
Jumala nähköön, mitä puhuu hän!
Hän kurjimman ja viheljäisimmän
minusta tekee olennon!
v. LIEVEN.
Mä voin
sokean intos hänen hyväkseen
viel' ymmärtää. Mut miksi kirjeen toit
mun käsiini?
KAARLE (hämmentyen).
Miks teille toin sen, herra kreivi, sitä
en sanoa voi, hyvä Jumala!
Ma onneton en tiennyt, mitä tein.
PIETARI.
Mä tiedän, herra kreivi.
v. LIEVEN.
Sanokaa!
PIETARI.
Hän toisen tähden uhrautuisi nyt,
mies polon, jonka Kaikkivaltias
nyt suokoon maistaa armontuntoa!
KAARLE.
Oi eno, enkö milloinkaan mä voi
sun hyväksesi toimia!
v. LIEVEN (Kaarlelle).
Et väliin
saa tulla nuorukainen. (Pietarille) Kenen tähden
hän uhrautuisi?
PIETARI.
Jonka kirje on
nyt kädessänne, herra kreivi.
v. LIEVEN.
Te
siis olette tän kirjeen kirjoittanut?
PIETARI.
Niin, minä yksin, eikä kenkään muu.
Se ahdistus ja kärsimyksen malja,
mi siitä mitataan, se minulle
on yksin mitattava.
ANNA.
Osan siitä
ma rakkauteni kannettavaks tahdon.
KAARLE.
On halpa minun uskollisuuteni
ja usein rikkonut; se sittenkään
ei luovu sinusta.
PIETARI.
Oi kuinka paljon
valoa onkaan vankeudessani!
v. LIEVEN.
On vankeusaikanne nyt loppunut.
ANNA.
Hän vapaaks pääsee? Niinkö, herra kreivi?
v. LIEVEN.
On tällä kertaa Ruotsin valta heikko,
ja maister Schäfer paljon heikontuvan
sen vielä ennustaa. Se kuitenkin
on kyllin vahva vapauttajan
hänelle hankkimaan.
PIETARI.
Te totta,
Jumala nähköön, tarkoitatteko?
v. LIEVEN.
Te vapauttajan saatte; täss' on se!
(Viittaa ovelle, jonne kaupungin pyöveli on ilmestynyt.)
PIETARI (säpsähtäen).
Jumala, musta Yrjö! Pyöveli!
v. LIEVEN.
Odottaa teitä. Taikka kaipaatteko
te kenties pappia?
PIETARI.
Mä pappia!
BROMS.
Mä, kirkonpalvelija, olen läsnä.
PIETARI (vaitiolon jälkeen).
Minull' on armo, apu; valmis olen.
(Kääntyy mennäkseen.)
ANNA (lähestyen Pietaria).
Sa jätät minut, leskipoloisen?
VARGENTIN.
Jos sulla edes kunniallisen
ois leskenoikeudet!
BROMS.
Vietelty!
Ei ketään hänell' ole korjaajaa.
PIETARI.
Jumala nähköön raskaan tuskani!
Ma rakkaimpani silmäin edestä
saan käydä kuolemaan ja jättää hänet
jokaisen tylyn solvattavaksi.
Ja tääkin viheliäisyys määrätön
on pappein työtä.
ANNA.
Eivät papit, rakas,
minua sinuun liittäneet.
PIETARI.
Niin, eivät;
Jumala nähköön, mä sen itse tein.
ANNA.
He eivät myöskään, rakas, puhuneet
sun vastaisesta korotuksestasi
ja ihanasta onnesta.
PIETARI.
Ma itse
sun etees, armas, niitä kuvailin.
Ja petin sinut! Tämä tieto on
nyt raskain kuormani.
ANNA.
Se heitä pois!
Ma onnen sain sun rakkaudestas.
PIETARI.
Olento armas! Sua siunata
en enää saata; siunaukseni
on pelkkää kirousta tuottanut
ja rakkauteni onnettomuutta,
Jumala nähköön, mutta sinulla
on puhtaat kasvot ja niin kirkas otsa.
Hyvästi näkemiin! (Painaa suudelman otsalle.)
KAARLE (rientää Pietarin luo).
Mua siunaa, eno!
PIETARI.
On sydämesi sinut siunannut.
Et enää ole katseeltasi synkkä.
Mä kyyneleitä silmissäsi näen.
Niin myöskin jälkeen hävityksen myrskyn
viel' armon pisaroita variseva
on tänne syrjäisehen Pohjolaan,
ja hohde korkehimman hyvyyden
on valaiseva köyhää Suomenmaata.
v. LlEVEN.
Ma sitä myöskin sydämestän' toivon.
BROMS.
Ja kirkko myöskin toivoo, herra kreivi.
(Schäfer, Broms, Beckman ja kreivi v. Lieven
seurueineen poistuvat. Anna vaipuu polvilleen.)
VARGENTIN (hetkisen kuluttua).
Nyt meren yli Ruotsin puolelle.
Kai Hammarlannin kaljaasi on valmis.
ANNA.
Jumala nähköön, rikkaat pakenevat,
vaan köyhäin täytyy jäädä, kärsiä.
Väliverho.
*/