Yö on niin tyhjä,
kun yksin on,
yö on niin tyhjä
ja pohjaton,
ja kaikki laulaa kuorot kohtalon.
Yö on niin täynnä
kuun kudelmaa,
yö on niin täynnä
maan hekumaa
ja kaikkeuden virvaa vilkkuvaa.
Ah, kerran mua
liet lempinyt...
Mut milloin, missä,
en tiedä nyt.
Sen sydän unhoon niin on värissyt...
Se vaivoissansa
yöt yksinään
pois luotaan syössyt
on muiston tään,
kuin unta ei ois koskaan nähnytkään.
Yö on niin tyhjä,
kun yksin on.
Täht'aaveet tanssii
ja pimennon.
Oi Herra taivaan, olen onneton!