— Toivotonta, sanoi Pessimisti tylsästi tuijottaen likaisenharmaaseen
villakoiraani Jussiin, joka silmä kovana harjoitti ajometsästystä
omassa turkissaan.
— Ei ollenkaan toivotonta, sanoin minä, se on nokkela koira ja sillä on
kokemusta.
— En tarkoittanut luontokappaletta, sanoi pessimisti sivellen
raskaasti kädellään 40-vuotiaita harmaantuneita hiuksiaan, — tarkoitan
elämää ylipäänsä. Se on niin lohdutonta. Kansamme on rikkinäinen ja
ihanteeton. Vain itsekkyyttä, alhaisia pyyteitä, vihaa ja yhteisestä
hyvästä piittaamattomuutta kaikkialla.
— Mies parka, oletko koettanut lukea sanomalehtiä? Luulen, että se
virkistäisi.
— Sanomalehtiä! Se vielä puuttuisi! Jos sen olisin tehnyt, niin en kai
tällä hetkellä istuisi täällä vaan kiipeilisin pitkin jonkin eristetyn
kopin seiniä ja puhuisin pehmoisia.
— Turhaa varovaisuutta, niitä puhut nyt jo. Ei, jos olet toivoton
kansamme suhteen, niin lue sanomalehtiä. Mutta lue taidolla ja
valikoiden. Lue kaikkien puolueitten sanomalehtiä. Lue, mitä jokainen
puolue kertoo itsestään ja päämääristään. Saat silloin kuvan koko
kansasta, sillä puolueet muodostavat kansan. Mutta mitä vakavimmin
varoitan sinua lukemasta, mitä asianomaisten puolueitten sanomalehdet
kirjoittavat muista puolueista. Jos tarkoin seuraat neuvoani, niin
maailmankatsomuksesi on kirkastuva ja kevätaurinko on paistava
murheellisen sielusi harmauteen.
Hän ravisti surumielisesti päätään ja meni.
Parin päivän perästä hän palasi muuttuneena miehenä. Hänen silmälasinsa
loistivat ilosta ja hänen ryhtinsä oli nuorentunut.
— No? kysyin minä.
— Kiitos, sanoi hän, tuhannen kiitosta! Olen jälleen saanut takaisin
menetetyn uskoni kansaamme. Tämähän on ihannekansa! Kaikilla sen
puolueilla on korkeat, ihanteelliset päämäärät. Kaikilla on ylevä,
epäitsekäs ohjelma. Kaikki vakuuttavat ajavansa kansan ja isänmaan
parasta, kaikilla on omat keinonsa lähimmäisensä onnellistuttamiseksi,
kaikki puhuvat rauhasta ja kehityksestä kohti yhä parempaa
tulevaisuutta. Jokainen puolue on oikeassa, jokaisen puolueen jäsenet
ovat jaloja, kyvykkäitä, kaikkien hyvää tarkoittavia, viisasta, joskin
muitten puolelta väärinymmärrystä osakseen saanutta väkeä. Kaikki ovat
oikeassa ja ajavat vain oikeata asiaa. Ihannekansa, valiokansa! Olen
ylpeä, onnellinen ja iloinen saadessani olla sen jäsen.
Viikon kuluttua sain häneltä kirjeen:
»... Hyvästi, kirottu roisto! Tietysti olet roisto, niinkuin minä
ja kaikki muut tämän matalamielisen, kavalan, itsekkään, voiton- ja
verenhimoisen kansan jäsenet. Lähden pois, luultavasti Grönlantiin.
Napameren rannalla kaivan luolan jäähän ja siellä syön raakaa kalaa
yksin, yksin, yksin, kaukana inhoittavista ihmisistä, juonittelijoista,
salaliittojen hautojista, myrkyttäjistä, riistäjistä, tyhmeliineistä,
isänmaansa turmioon syöksijöistä, lapamadoista, jotka kalvavat
itsenäisyytemme elinjuuria! Pois tästä hyllyvästä mädätyksen suosta...
myrkylliset höyryt tukahduttavat... häpeätä... vihaa... sulkekaa
puoti... viimeinen ostaja menee tunkiolle... roskaa... huuliharppu...»
Pessimisti parka! Hän onneton oli sittenkin unohtanut varoitukseni ja
oli mennyt lukemaan, mitä eri puolueitten sanomalehdet kirjoittivat
toisista puolueista!