(Seuraavana päivänä.)
_Lea_: Isä, miksi et tahdo tavata herra Karjasta? Se olisi niin
tärkeätä. Hän tahtoisi...
_Isä_: Minä tiedän, minä tiedän! (Ovikello soi.)
_Lea_ (menee avaamaan).
_Karjanen_: Päivää. Onko isäsi nyt kotona?
_Lea_: On. Sisään. (Astuvat sisään.)
_Karjanen_: Missä... missä...?
_Lea_: Hyvänen aika, mihin isä on kadonnut!
_Karjanen_: Ikkuna auki. Paennut sitä tietä.
_Lea_: Mitä tämä merkitsee? Tässä on jotakin salaperäistä.
_Karjanen_: Rakas Lea, minä pelkään ja aavistan, että toivoni raukeaa
tyhjiin.
_Lea_: Taivaan tähden! Miksi?
_Karjanen_: Minä olen kaupungin veronkantomies. _Minä en koskaan saa
tavata isääsi_.