Hra Pyyn huone.
_Aukusti_: Kaunis ilma. Heh. Hm. Mutta oikeastaan. Niin. Jaa.
_Hra Pyy_: Häh! Puhukaa suunne puhtaaksi! Mitä asiaa? Ja jos ei ole
asiaa, niin menkää rääveliin!
_Aukusti_: Tahtoisin vähän keskustella henkivakuutuksen tärkeydestä.
_Hra Pyy_: Se on oikein. Ilahduttavaa. Olette järkevä, kunnon mies.
Henkivakuutus on tärkeä asia. Sen ottaminen on jokaisen valistuneen
kansalaisen velvollisuus.
_Aukusti_: Mutta moni järkevä, valistunut kansalainen ei kuitenkaan
syystä tai toisesta ole henkivakuutusta ottanut. Esimerkiksi...
esimerkiksi...
_Hra Pyy_: Esimerkiksi te. Nuori, järkevä mies, täytän heti teille
hakemuskaavakkeen. Otatte ehkä 50,000 markan vakuutuksen?
_Aukusti_: Minäkö! Mutta enhän minä sitä tarkoittanut!
_Hra Pyy_: No, 40,000 markan sitten?
_Aukusti_: Minä en aio ottaa henkivakuutusta!
_Hra Pyy_: Kyllä otatte! Älkää nyt tuottako itsellenne turmiota
peruuttamalla hyvä päätöksenne. Ajatelkaa omaisianne — jos sattuisitte
kuolemaan.
_Aukusti_: Minä olen löytölapsi. Ei ole omaisia.
_Hra Pyy_: Mutta menettehän toki pian naimisiin. Nuori, reipas mies!
_Aukusti_: Enpä oikein tiedä.
_Hra Pyy_: Kyllä, kyllä, tottakai menette, onhan se velvollisuutenne
yhteiskunnan jäsenenä.
_Aukusti_: Teidän mielestänne minun siis olisi mentävä naimisiin?
_Hra Pyy_: Välttämättä.
_Aukusti_: Mutta minulla ei edes ole tointa.
_Hra Pyy_: Kyllä se tulee itsestään. Minä hankin teille toimen,
ehdolla, että otatte henkivakuutuksen.
_Aukusti_: Mutta...
_Hra Pyy_: Ja menette naimisiin.
_Aukusti_: Annatteko kunniasananne siitä, että mielestänne olen sopiva
aviomies kenelle tahansa?
_Hra Pyy_: Hm. No, miksei. Ehdolla, että kunniasanallanne lupaatte
ottaa minun kauttani henkivakuutuksen.
_Aukusti_: Olkoon menneeksi. Ja paikankin hankitte?
_Hra Pyy_: Ainakin koetan. Ja vieläpä sopivan vaimonkin hankin, ellette
itse...
_Aukusti_: Olen jo hankkinut. Kiitos vaan. (Huutaa:) Mimmi hoi, tule
sisään, hän suostuu!
_Mimmi_ (tulee).
_Aukusti_: Tämän olen hankkinut.
_Hra Pyy_: Minun tyttäreni! Oletteko hullu! Ei tule kysymykseenkään!
_Aukusti_: Annoitte kunniasananne, että minä olen sopiva aviomies
kenelle tahansa!
_Hra Pyy_: Sehän oli vain asiamiestemppu!
_Aukusti_: Onnistunut temppu. Minun mielestäni.
_Hra Pyy_: Oletko sinä Mimmi todella niin hullu, että otat tämän
kelvottoman miehen?
_Mimmi_: Paremman puutteessa otan kuin otankin.
_Hra Pyy_: Minkäpä sille sitten mahtaa! Kirjoitetaan nyt vaan se
henkivakuutushakemuskin.
_Aukusti_: Kernaasti. Vaikka onhan se oikeastaan tarpeetonta. Minä en
kelpaa henkivakuutukseen. Minulla on sydänvika.
_Hra Pyy_: No jopa tuli Sodoma ja Gomorra minun huoneeni ylitse! Ja
tämäntapaisia onnettomuuksia vastaan ei ole edes tapaturmavakuutusta!
(Esirippu.)