En enää lähde merille,
Ma tahdon maalla kuolla; --
Iljettävä nuotti, ikävä kuin hautausvirsi. Mutta tämä se huolet
huuhtoo.
(Juo.)
Kapteeni ja minä ja purjemies,
Me tyttöjä hyväilemme,
Susannaa ja Annaa ja ken ne kaikki ties,
Mut emme huoli Kaisast', emme.
Häll' on kuni neuloja kielell' ois;
Merimiehille huutaa vaan: "hyi! pois!"
Pi'en, tervan löyhkiä kammoaa,
Mut antaapa räätälin kutkuttaa.
Merillen, pojat! Hiitehen moinen lois!
Iljettävä sekin nuotti. Mutta tämä se huolet huuhtoo.
CALIBAN.
Älä rääkkää minua! Oo!
STEPHANO.
Mitä? Häh? Onko täällä piruja? Pitävätkö meitä pilkkanaan villit ja
indiaanit? Haa! Senkö vuoksi hukkumasta pelastuin, että nyt pelästyisin
sinun neljää koipeasi? Sillä sanottu on: ei ole sitä neljän jalan
juoksevata, joka saisi hänet maasta pakenemaan. Ja se olkoon vieläkin
sanottu, niin kauan kuin Stephanon nokassa on henkeä.
CALIBAN.
Henki rääkkää minua. Oo!
STEPHANO.
Varmaankin joku nelijalkainen saaren hirviö, joka on saanut
kuumetaudin, niinkuin luulen. Missä pirussa hän on meidän kielemme
oppinut? Saakoon hän tästä virvoketta, jos ei muun niin sen vuoksi. Jos
voin saada hänet terveeksi ja kesyttää hänet, ja sitten viedä hänet
täältä kanssani Neapeliin, niin olisipa siinä lahja vaikka kelle
keisarille, mikä ikänään on naudan nahkaa polkenut.
CALIBAN.
Minä rukoilen, älä rääkkää minua! Vast'edes vien nopeammin halot
kotiin.
STEPHANO.
Hänellä on par'aikaa kuumeenkohtaus, eikä ole puhe oikein
täysijärkistä. Saakoon hän kulauksen pullostani! Jos ei hän ole ennen
viiniä maistanut, niin tuo ehkä hänestä kuumeen poistaa. Jos voin saada
hänet terveeksi ja kesyttää hänet, niin en koskaan saata liikoja
hänestä pyytää. Maksaa se saa, ken hänet saa, vieläpä kelpo lailla.
CALIBAN.
Et vielä mulle suurta tuhoa tee, mutta kyllä kohta, huomaan sen
väreistäsi. Nyt Prospero sinua riivaa.
STEPHANO.
Kas niin! Suusi auki! Tässä on jotakin, joka kirvoittaa kielesi, sinä
kissa. Suusi auki! Tämä puistaa sinusta puistutuksesi ja oikein
perinpohjin, sen takaan. Et tunne, raukka, hyväntekijääsi. Turpas auki,
sanon minä!
TRINCULO.
Tuo ääni tuntuu niinkuin tutulta; luulenpa että se on -- ei,
hukkunuthan hän on, ja nämä ovat piruja. Jesta varjele! --
STEPHANO.
Neljä säärtä ja kaksi ääntä! Sehän on mitä harvinaisin hirviö!
Etupuolen ääni puhuu hyvää ystävästään, ja takapuolen ääni laskee
rivoja ja panettelee. Jos kaikki viini, mitä on lekkerissäni, riittää
häntä parantamaan, niin tahdon kuin tahdonkin päästää hänet kuumeesta.
Kas niin! -- Amen! Tuossa vähän toiseenkin suuhusi!
TRINCULO.
Stephano, --
STEPHANO.
Mitä! Toinenko suusi huutaa minun nimeäni! Varjele! Jestakoon! Piru se
on, eikä mikään hirviö. En tahdo hänen kanssaan syödä, minulla ei ole
pitkää lusikkaa.
TRINCULO.
Stephano! Jos olet Stephano, niin koske minuun ja puhuttele minua,
sillä minä olen Trinculo, -- älä pelästy! -- hyvä ystäväsi Trinculo.
STEPHANO.
Jos olet Trinculo, niin tule esiin. Annas, kun vedän noista hoikemmista
koivista! Jos mitkään, niin nämä ovat Trinculon koivet. Olet todellakin
ilmetty Trinculo! Kuinka tuo kuuntuoma tuli sinut purkaneeksi? Voiko
hän päästellä Trinculoita?
TRINCULO.
Luulin hänet ukkosen lyömäksi. -- Mutta etkö sinä olekaan hukkunut,
Stephano? Toivonpa, ett'et ole hukkunut. Onko rajuilma jo loppuun
rajunnut? Minä näet pelkäsin rajuilmaa ja menin piiloon tämän kuolleen
epäsikiön vaipan alle. Oletko todellakin elossa, Stephano? Oi,
Stephano, kaksi neapelilaista on siis pelastunut!
STEPHANO.
Älä, hyvä ystävä, minua noin vääntele ja kääntele: vatsani ei ole
varsin luotettava.
CALIBAN.
Väkeä somaa, henkiä jos vaan ei.
Tuo kelpo jumala on, taivaallista
On hällä juomaa. Häntä kumarran.
STEPHANO.
Kuinka sinä pelastuit? Ja kuinka tänne tulit? Tuon lekkerin kautta
vanno, kuinka tulit tänne. Minä pelastuin viinitynnyrin avulla, jonka
merimiehet heittivät laivasta mereen; sen vannon tämän lekkerin kautta,
jonka itse omin käsin puunkuoresta tein, kun aallot mun rantaan
viskasivat.
CALIBAN.
Minä tuon lekkerin kautta vannon olevani uskollinen alamaisesi, sillä
se juoma ei ole maallista juomaa.
STEPHANO.
Kas tuossa, vanno nyt: kuinka pelastuit?
TRINCULO.
Uin rantaan niinkuin ankka; osaan näet uida niinkuin ankka, sen vannon.
STEPHANO.
Kas tuossa, suutele kirjaa! Jos kohta osaatkin uida niinkuin ankka,
niin olet kuitenkin hanheksi luotu.
TRINCULO.
Oi, Stephano, onko sulla vielä tätä tämmöistä?
STEPHANO.
On, kokonainen tynnyrillinen! Kellarini on tuolla merenrannalla
kalliossa, siellä minä talletan viinini. -- No, sinä kuuntuoma, miten
on kuumeesi laita?
CALIBAN.
Etkö sinä olekaan taivaasta pudonnut?
STEPHANO.
En, vaan kuusta, usko pois. Minä olin mies kuussa aikoinani.
CALIBAN.
Sun olen nähnyt siellä, ja sinua jumaloin. Hallitsijattareni näytti
sinut minulle ja koirasi myöskin ja pensaasi.
STEPHANO.
Tule ja vanno! Suutele kirjaa! Kohta siihen lisään uutta sisällystä.
Vanno!
TRINCULO.
Kautta taivaan valkeuden, sepä vasta typerä hirviö! -- Häntäkö minä
pelkäisin? -- Oikein surkuteltava hirviö! -- Mies kuussa! -- Perin
vaivainen, herkkäuskoinen hirviö! -- Sepä kelpo kulaus, hirviö, totta
tosiaankin!
CALIBAN.
Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell'
Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas
Ja pyydän: ole minun jumalani!
TRINCULO.
Tuon valkeuden kautta, vallan kavala ja juopokas hirviö! Jumalansa
nukkuessa varastaisi häneltä lekkerin.
CALIBAN.
Suudellen jalkaas, alaisuutta vannon.
TRINCULO.
Nauraa voin ihan kuollakseni tuota paksupäistä hirviötä. Sangen
iljettävä hirviö! Mieleni oikein tekisi piestä häntä, --
STEPHANO.
Tule ja suutele!
TRINCULO.
-- Jos ei se peto parka olisi päissään. Inhottava hirviö!
CALIBAN.
Parahat lähteet näytän, kalat ongin,
Ja marjat noukin, puita kyllin hankin.
Kirottu mies tuo, jota palvelen!
En halkoakaan hälle enää kanna.
Sua seuraan, sinä ihmeellinen mies.
TRINCULO.
Naurettava hirviö, kun tekee viheliäisestä juopporentusta ihmemiehen!
CALIBAN.
Ma metsä-omenia tuon, jos tahdot,
Ja kaivan kynsin maasta multasienet,
Osoitan sulle kuikan pesän, neuvon,
Kuin kerkeit' apinoita pyydystellään;
Rypäissä pähkinöitä sulle näytän
Ja lokin poikasia luodoilt' etsin.
Mua tahdotko sa seurata?
STEPHANO.
Minä nyt pyydän, että pitemmittä puheitta näytät mulle tietä. --
Trinculo, kun kuningas ja koko hänen seurueensa on hukkunut, niin
rupeamme me täällä hallitsemaan. -- Tuossa, kanna lekkeriä! -- Trinculo
veikkoseni, kohta me sen täytämme taas.
CALIBAN (laulaa humalapäissään).
Hyvästi, herra; hyvästi, hyvästi!
TRINCULO.
Vonkuva hirviö! Päihtynyt hirviö!
CALIBAN.
Kaloille en laita lammikoita,
Enkä tulta tee,
Jos ken vaatinee,
Enkä enää pese astioita.
'Ban, 'Ban, Ca-Caliban
On saanut uuden haltijan.
Vapaus! Hih, hei! Heleijaa! Vapaus! Vapaus! Heleijaa! Vapaus!
STEPHANO.
Oo, sinä uljas hirviö, näytä tietä.
(Menevät.)