Loppu.
Huomenissa herätessäni näin vanhimman poikani istuvan sänkyni
laidalla. Hän oli tullut tuomaan minulle uutta iloista sanomaa.
Päästettyään minut ensin siitä sitoumuksesta, johon hänen edestänsä
olin käynyt edellisenä päivänä, hän kertoi, että se kauppias, jonka
huostassa minun rahani olivat olleet, ja joka oli kaupungista
karannut, oli äskettäin saatu kiinni Antwerpenissä. Häneltä oli
saatu tavaroita, joitten arvo oli suurempikin kuin hänen velkojainsa
saamiset. Mutta melkein yhtä paljon kuin tämä odottamaton onni,
ilahdutti minua poikani ylevämielisyys. Minua vain epäilytti,
sopisiko minua vastaan-ottaa poikani tarjousta.
Kesken näitä mietteitäni astui sir William huoneeseni, ja hänelle
minä ilmaisin epäröimiseni. Hän arveli, että koska minun pojallani
jo naimisensakin kautta on melkoinen omaisuus, niin saatan minä
empimättä hyväksyä hänen esityksensä. Sir William oli muutoin
tullut minulle ilmoittamaan lähettäneensä jo eilis-iltana hakemaan
lupakirjoja. Niitä hän sanoi odottavansa hetkestä hetkeen ja lausui
toivovansa, ett'en minä kiellä apuani, tehdäkseni heidät kaikki jo
tänä aamuna onnellisiksi.
Hänen paraillaan tätä puhuessansa tuli lakeija sanomaan, että
lähettiläs oli palannut. Koska minä nyt olin jo pukeissani, niin
läksin alas. Siellä huomasin vallitsevan semmoisen riemun kuin
hyvinvoipaisuus ja viattomuus suinkin voipi synnyttää. Heidän
naurunsa ei minua kumminkaan miellyttänyt, koskapa nyt oltiin
valmistautumassa varsin juhlalliseen toimitukseen. Minä selitin
heille, kuinka vakavina, säädyllisesti ja juhlamielisinä heidän
tulisi esiintyä tässä tärkeässä tilaisuudessa, ja valmistaakseni
heitä siihen luin heille pari saarnaa ja yhden kappaleen minun omaa
kirjoitustani. Mutta heitä vaan ei saanut taipumaan eikä talttumaan
millään. Vieläpä matkalla kirkkoonkin, jonne minä astuin edeltä, oli
vakavuus heistä kokonaan tiessään, ja minun teki usein mieli kääntyä
harmistuneena heidän puoleensa.
Kirkossa uusi pulma, joka ei helpolla ottanut selvitäksensä.
Nostettiin nimittäin kysymys, kumpainenko pari ensiksi vihitään.
Poikani morsian tahtoi kiven kovaan, että alku olisi tehtävä lady
Thornhillista (siksi tulevasta nimittäin), mutta toinen pani yhtä
kiihkeästi vastaan: hän ei tahdo tulla syypääksi maailman edessä
moiseen epäkohteliaisuuteen. Tätä väittelyä kesti kotvan aikaa yhtä
suurella itsepäisyydellä ja säädyllisyydellä kummaltakin puolen. Minä
se sillä välin yhä vaan seisoin kirja kädessä, valmiina alkamaan
toimituksen. Vihdoin minä jo kyllästyin koko kinaan ja paiskasin
kirjan kiinni, sanoen:
-- Näyttää siltä kuin ei teistä kukaan tahtoisi tulla vihityksi.
Parasta siis kun lähdemme takaisin, sillä ei tästä tänä päivänä näy
tulevan mitään.
Silloin he tulivat järkiinsä jälleen. Ensin vihittiin baronetti ja
hänen ladynsä, sitten minun poikani ja hänen armaansa.
Olin jo ennakolta tänä aamuna lähettänyt ajoneuvot noutamaan
arvoisata naapuriani Flamboroughia perheineen meille. Ja kirkosta
majataloon palatessamme meillä olikin ilo nähdä heidät kaikki siellä.
Mr Jenkinson tarjosi kätensä vanhimmalle tyttärelle, ja minun
poikani talutti nuorempaa. (Sen koommin olen huomannut Moseksen
pitävän hyvinkin hyvää silmää tyttöön, ja minun suostumukseni
ja kannatukseni hän saakin, kun vaan tulee pyytämään.) Tuskin
olimme tulleet majatalolle, niin jo saapui sinne koko joukko minun
seurakuntalaisiani, jotka olivat kuulleet, kuinka hyvin minun oli
käynyt, ja tulivat nyt minua onnittelemaan. Heidän joukossaan oli
niitäkin, jotka olivat tahtoneet ryöstää minut pois, ja joita
olin niin kovasti varoittanut. Kerrottuani nyt tuon tapauksen sir
Williamille, vävylleni, hän nuhteli heitä hyvin ankarasti, mutta
huomattuaan heidän käyneen kovin alakuloisiksi hänen kovista
sanoistaan, hän antoi heille puoli guineata mieheen, käskien heidän
juomaan hänen terveydeksensä ja rohkaisemaan masentuneet mielensä.
Pian sen jälkeen kutsuttiin meidät pulskille päivällisille, jotka mr
Thornhillin kokki oli laittanut.
Älköönhän katsottako sopimattomaksi mainita, että squire elää tällä
haavaa seuralaisensa, erään sukulaisen, luona. Häntä siedetään varsin
hyvin, ja harvoin hän saa aterioilla istua sivupöydän ääressä, paitsi
silloin kuin pääpöydässä ei ole tilaa. Häntä nimittäin ei pidetä
vieraana. Hänen aikansa kuluu seurustellessa sukulaisensa kanssa,
joka on hiukan alakuloisuuteen taipuvainen, ja opetellessa torvea
puhaltamaan. Vanhin tyttäreni muistelee kumminkin kaipauksella
häntä ja on -- mutta tämän minä pidän salassa -- minulle sanonut
leppyvänsä, jos squire vaan parantaa itsensä.
Mutta palatkaamme pääasiaan, sillä minusta ei ole tuommoisiin
poikkeamisiin. Olimme juuri pöytään käymässä, kun taas alkoi
kursailu. Kysymys oli, eiköhän minun vanhimman tyttäreni, rouvana,
tulisi istua kahden nuoren morsiamen vastapäätä. Kinastelusta teki
Yrjö poikani pikaisen lopun, ehdottaen, että pöydässä istuttaisi
muitta mutkitta: kukin herra naisensa vieressä. Tähän ehdotukseen
suostuivat suurella mielihyvällä kaikki, paitsi vaimoani, joka,
mikäli minä huomasin, ei ollut oikein tyytyväinen siihen, ett'ei hän,
niinkuin oli odottanut, saa istua pöydän päässä ja tarjota ruokia
kullekin erikseen. Mutta tuosta huolimatta me olimme sanomattoman
iloisella mielellä. En saata sanoa, olimmeko sukkelampipuheisia nyt
kuin ennenkään, mutta ainakin me nauroimme enemmän, ja sehän on
loppujen lopussa yhtä hyvä. Yksi hassu kohtaus on jäänyt mieleeni.
Vanha mr Wilmot joi Moses poikani onneksi. Tämä oli sattunut
kääntymään toisaanne ja vastasi: "Kiitos, hyvä neiti!" Vanha
herra iski silloin silmää meille muille, huomauttaen, että nuori
mies mahtaa ajatella kultaansa. Tuon pilapuheen kuultuansa olivat
Flamboroughin neitoset vähällä kuolla nauruun.
Heti päivällisten jälkeen minä, vanhan tapani mukaan, ehdotin, että
pöytä siirrettäisiin pois, jotta mielihyvikseni saisin taaskin
kerran nähdä perheeni ympärilläni kotilieden ääressä. Pikku pojat
istuivat minun polvillani, muut vaimojensa vieressä. Minulla ei ollut
enää mitään toivomusta tällä puolen haudan. Kaikki huoleni olivat
haihtuneet. Iloni oli sanomaton.
Puuttuu vaan, että kiitollisuuteni hyvinä päivinä olisi vielä
suurempi kuin kärsivällisyyteni vastoinkäymisissä.
Viiteselitykset:
[1] Wakefield, lue: ueekfiild.
[2] Lukija ottakoon huomioonsa, että oikeinkirjoitus
englanninkielessä on ylen vaikea asia. Suomentajan muistutus.
[3] Mrs lyhennys sanasta mistress (lue: misis) = rouva. Suom. muist.
[4] Mr lyhennys sanasta mister = herra. Suom. muist.
[5] Penny (monikossa pence) = 10,5 Suomen penniä Suom. muist.
[6] Guinea (lue: giine) entinen kultaraha Englannissa, arvoltaan =
26,80 Smk.
[7] 1 Englannin peninkulma (maili) = 1,6 kilometriä. Suom. muist.
[8] Squire lue: (skvair) = maajunkkeri eli aatelismies,
maatilan-omistaja.
[9] 1 acre [lue: eek(e)r] = 2/5 hehtaaria.
[10] Charles (lue: tshaarls) = Kaarlo.
[11] Dick lyhennys nimestä Richard, Bill samoin nimestä William.
Suom. muist.
[12] Englantilaisen piispan virkapukuun kuuluva osa. Suom. muist.
[13] 1 unssi = 28 grammaa. Suom. muist.
[14] Antiqua mater = yliopisto, korkeakoulu. Grub-street Lontoossa
sen kadun nimi, jonka varrella asui köyhiä kirjailijoita.
[15] Ned on hyväilymuoto nimistä Edward, Edmund, Edwin. Suom. muist.
[16] Baronetti = aatelismies, arvossa baron'in ja knight'in (ritarin)
välillä.
[17] Tyborn (lue: Taibö(r)n), silloinen mestauspaikka Lontoossa.