Biettar Oula ryömi Ellen peiton alle ja kätki kasvonsa tämän syliin,
pelokkaana ja vavisten kuin pieni lapsi...
Näihin aikoihin palasi hänen muistiinsa myöskin eräs vanha elämys.
Siitä oli jo monta monituista vuotta, eikä hän ollut sitä koskaan
ajatellut. Mutta nyt se tuli, ei vain muistona, vaan tuoden mukanaan
koko pusertavan voimansa... Hänelle tuli jälleen halu repiä Ellen
sieramia, puristaa häntä reidestä ja hän kuvitteli mielessään, kuinka
voudin luut ruskaisivat, jos hän... Mutta sitten hän pelästyi: hän
ei voinut vakuuttautua siitä, että hän itse suoriutuisi voittajana
taistelusta. Hänen ajatuksensa rohkeus horjui joka hetki, -- ja
seuraukset nostivat päätään ilkeinä kuin aaveet... Oh ei! Hän toivoi
voivansa välttää sellaista...
Olkoon! -- -- Vouti oli ottanut Hukan tyttären Jussalta. Kaikki
ihmisethän olivat kertoneet, että Elnasta tulisi Jussan vaimo... Kuka
tiennee! -- -- --