"Minun sielussani on myrsky ja epäjärjestys, eikä minulla ole yhtään
selvää ajatusta.
"Tule, ystäväni, ja järjestä minun ajatukseni, sillä minä en tiedä
muuten kuinka minun käy."
Näin rukoili poika tyttöään, mutta hän liioitteli, sillä ihmiset
liioittelevat aina sellaisissa tapauksissa. Ja tyttö tuli ja järjesti
hänen ajatuksensa niin etteivät kenenkään ihmisen ajatukset olleet
koskaan sellaisessa järjestyksessä olleet. Mutta ne ajatukset, jotka
eivät mahtuneet samaan kuriin, ajoi hän pois, ja se olikin melkein
suurempi osa.
Sen tehtyään kietaisi hän käsivartensa pojan kaulaan ja sanoi:
"Armaani! Nyt on sinun hyvä olla."
Ja poika uskoi sen itsekin, sillä katso, hänen ajatuksensa olivat
järjestyksessä, eikä hän tullut lukeneeksi, montako niitä oli. Mutta
hänen kuoltuaan sanoivat ihmiset: "Merkillistä, kuinka vähän ajatuksia
hän jätti jälkeensä."
Mutta ne hylyksi heitetyt ajatukset olivat menneet maailmaan,
synnyttäneet sotia ja vallankumouksia ja mullistaneet yhteiskuntien
järjestyksen. Sen kaiken tekivät ne ikäänkuin leikillä ja vilkaisivat
välistä toisiinsa ja sanoivat: "Naisjärjestys on paljon hirvittävämpi."
Ne olivat lurjus-ajatuksia, kuten heidän puheestaankin kuulee. Oikeat
ajatukset eivät puhu sillä tavoin.