Hänen vartensa oli kuin viinipuu, hänen suunsa kuin hyvä rypäle.
Hän salli minun tarttua hänen varteensa, hän salli minun juoda hänen
suunsa rypäleestä.
Hänen käsivartensa kiersivät minua niinkuin köynnökset, — hänen
kiinteät käsivartensa.
Hänen päänsä lepäsi minun rintaani vasten niin raukeus. Hänen
poskillaan oli tumma puna.
Hänen silmänsä katsoivat minuun kuin kaksi kaivoa. Minä näin niissä
oman kuvani.