Japanissa ja myöskin Kiinassa on tapana kasvattaa kaikenlaisia
kääpiöpuita keskeyttämällä mahlan juoksu nuorissa taimissa. Muuan
Japanissa matkustellut englantilainen kasvientutkija kertoo siitä:
"Koska japanilaisten talojen ja myymälöiden alakerta on avoin edestä
ja takaa, voin katuja kulkeissani tuon tuostakin vilkaista heidän
sieviin pikku puutarhoihinsa; ja huomatessani jonkun toisia paremmaksi
en suinkaan laiminlyönyt käydä sitä lähemmältä tarkastamassa. Monet
näistä puutarhoista ovat erittäin pienet, jotkut tuskin europalaista
ruokasalia suuremmat; mutta niiden pinta on saatu vaihtelevaksi
pienillä turvepenkereillä, joille on istutettu omituisiin muotoihin
leikeltyjä kääpiöpuita, sekä pienoislammikoilla, joissa kulta- ja
hopeakalat pulahtelevat."
Hän huomasi näissä peukaloisen-puutarhoissa kasvavan mäntyjä, azaleoja,
sananjalkoja ja monenlaisia bambulajeja.
Jos nämä harvinaiset puut ovat kasvatetut vesasta — mikä on
tavallisinta — kierretään niiden runko jo taimena mitä merkillisimpiin
muotoihin; tämä tietysti tyrehyttää mahlan juoksun ja saa aikaan,
että sivuhaaroja putkahtaa esiin juuri niistä kohdista, joista niitä
toivotaan kasvavan. Yksipuoliseksi kasvaneella kääpiöpuulla ei katsota
olevan suurtakaan arvoa, sen täytyy olla tasasuhtainen.
Jos niitä taas kasvatetaan siemenestä, niin valitaan kaikkein pieninten
puiden pienimmät siemenet; nuorille taimille annetaan mahdollisimman
vähän vettä, ja sitä mukaa kuin uusia oksia tulee, tukahutetaan niiden
kasvu kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Tulokset ovatkin aivan erinomaisia, vaikka niitä ei voi juuri kauniiksi
sanoa. Eräs kääpiöpetäjä, jonka ikä tiedetään ainakin sadaksi vuodeksi,
kasvaa laatikossa, jonka läpimitta on ½ metriä, ja on sen oma korkeus
ainoastaan 1 ½ metriä. Myöskin hedelmäpuita kasvatetaan samalla tapaa,
ja monessa japanilaisessa kodissa näkee appelsiinipuita, jotka ovat
ainoastaan 15 sm korkuisia ja kantavat kirsikan kokoisia hedelmiä.
Merkillisimpiä ilmiöitä tämän oudon tarhuritaiteen alalla oli —
kertoo edellämainittu matkustajamme — pienoinen, ainoastaan 2 ½ sm
läpimitaten ja 7 ½ sm korkea ruukku, jossa kasvoi mänty, bamburuoko ja
luumupuu, viimemainittu täydessä kukassa. Tämän harvinaisen puutarhan
hinta oli 2,500 mk.
Luonnollisesti valitaan näin surkealla tavalla kidutettaviksi vain
sellaiset kasvit, jotka voivat tulla toimeen mitä epäsuotuisimmissa
olosuhteissa. Ne kaikki totutetaan mitä niukimpaan ravintoon, niin että
ne juuri voivat elää. Ja sen ohessa niitä leikellään ja taivutetaan
mitä monimutkaisimmalla tavalla, niin että ne kadottavat tykkänään
luonnollisen muotonsa ja muistuttavat kurjia rujokkaita, valoa, ilmaa
ja ravintoa vailla kasvaneita ihmisparkoja.
On otaksuttu että Japanin ilmanala on erityisen suotuisa tällaiselle
puutarhuritoimelle; ja totta onkin, etteivät Europassa tehdyt kokeet
ole tuottaneet juuri mitään sentapaisia tuloksia. Suunnatonta
kärsivällisyyttä ja taitoa siihen tarvitaan, ja epäilemättä juuri
japanilaisilla ja kiinalaisilla on ennen muita nämä ominaisuudet.