Shorty ja Smoke erosivat Ylä-Klondykessa. Shortyn piti palata Klondykea
alas Dawsoniin saadakseen rekisteröidyksi muutamia valtauksia, jotka he
olivat tehneet.
Smoke kääntyi koiravaljakolla etelään. Hänen päämäärinään olivat
Surprise-järvi ja tarunomaiset "kaksi mökkiä", Two Cabins. Hänen piti
päästä Indian Riverin lähteille, sieltä tuntemattoman seudun poikki ja
vuoriston yli Stewart Riverille. Itsepintaisten huhujen mukaan piti
Surprise-järven olla jossakin siellä vuorenhuippujen ja jäätiköiden
keskellä. Järven pohjan piti olla puhdasta kultaa. Sanottiin, että
vanhat kullankaivajat, joiden oikeat nimet olivat unohtuneet entisten
aikojen hämäriin, olivat sukeltaneet Surprisen jäiseen veteen ja
tuoneet kultamöhkäleitä molemmin käsin pinnalle. Eri aikoina olivat
yhdet ja toiset vanhat kullanetsijät tunkeutuneet tuohon linnoitukseen
ja tuoneet järven pohjakultaa näytteille. Mutta vesi oli liian kylmää.
Jotkut olivat kuolleet vedessä, heidät oli nostettu ruumiina kuivalle.
Toiset olivat menehtyneet muuten. Kaikki henkiin jääneet olivat
suunnitelleet, että he palaavat ja kuivaavat järven, mutta kukaan
heistä ei ollut palannut. Oli aina käynyt onnettomasti. Ja niin tuli
taruja. Surprise-järvi oli loihdittu järvi; sen paikkaa ei muistettu,
ja sen kuivaamaton pohja oli yhä vielä kultaa.
Two Cabins oli ainakin samassa määrin tarujen verhoama, mutta mökkien
paikka oli tunnettu. Stewart-joelta mentiin "viiden unen" matka
McQuestion Riveriä ylöspäin. Siellä oli kaksi vanhaa mökkiä. Ne olivat
niin vanhat, että niiden täytyi olla rakennettuja, ennen kuin
ensimmäinen tunnettu kullanetsijä oli astunut Yukonin laaksoon.
Kuljeksivat hirvien metsästäjät, joita Smokekin oli puhutellut, olivat
väittäneet, että he löysivät ne kaksi mökkiä jo kauan, kauan sitten,
mutta olivat etsineet turhaan kultakaivosta, jossa entisajan
seikkailijat olivat varmaankin raataneet.
"Olisin suonut, että olisit tullut mukanani", sanoi Shorty miettien
heidän erotessaan. "Vaikka oletkin saanut intiaanitaudin, ei siinä
sittenkään ole järkeä, että syöksyt suin päin vaaroihin. Siellä on
varmasti noituutta ensimmäisestä kujeesta viimeiseen viettelykseen
asti, päättäen kaikesta siitä, mitä minä ja sinä olemme kuulleet siitä
kerrottavan."
"Oli miten oli, Shorty. Minä teen tämän kiertomatkan kuudessa viikossa
ja palaan Dawsoniin. Yukonin tietä on kuljettu. Samoin täytyy olla
ensimmäisen sadan mailin laita Stewartista eteenpäin. Kun seuraan noita
jälkiä, täytyy minun päästä neljä- tai viisikymmentä mailia päivässä.
Kun kerran olen päässyt yli, pääsen kuukaudessa kotiin."
"Kyllä, kun kerran olet päässyt yli. Mutta se ylipääsy tekee minut
levottomaksi. Hyvästi nyt vain siksi, kunnes tavataan, Smoke. Pidä
silmäsi auki. Varo velhoja. Siinä kaikki. Äläkä pidä paluuta häpeänä,
jos et saa ammutuksi riistaa."