Pallo oli numerossa "26."

Pitkä Burke kirosi syvällä rintaäänellä. Kaikki jäivät odottamaan.

"Jotta 'kaksoisnolla' voittaisi, pitää '11':n olla vastapäätä.

Koettakaa itse ja katsokaa."

"Entä se järjestelmä?" kysyi Moran kärsimättömästi. "Tiedämme, että

osaatte ottaa voittavia numeroita, tiedämme, mitkä ne numerot ovat,

mutta miten taidatte tehdä niin?"

"Seuraan järjestystä. Minun onnistui sattumalta panna huristava pallo

kaksi kertaa merkille, kun '9' oli vastapäätä. Molemmilla kerroilla

voitti '26'. Myöhemmin huomasin sattuvan taas niin. Sitten etsin

katselemalla muita sarjoja ja löysin niitä. Jos 'kaksoisnolla' on

vastapäätä, voittaa '32', jos '11', voittaa 'kaksoisnolla'. Se ei

tapahdu aina, mutta se tapahtuu tavallisesti. Kuten sanoin, minulla on

omat arveluni, mutta puhumatta paras."

Pitkä Burke alkoi päästä hiukan jäljille. Hän kumartui, seisautti

pyörän ja tutki sitä huolellisesti. Yhdeksän muun pyöräpelin omistajan

päät kurottautuivat ja rupesivat myös tutkimaan. Pitkä Burke ojensi

vartensa suoraksi ja heitti silmäyksen lähellä olevaan kamiinaan.

"Helvetti", sanoi hän. "Eihän siinä ollut mitään järjestelmää. Pöytä on

ollut tulen lähellä, ja tuo hiton pyörä on käynyt kieroksi. Ja meitä on

vedetty nenästä perinpohjin. Eipä kumma, että Smoke tahtoi pelata tässä

pöydässä."

Harvey Moranilta pääsi iso lohdutuksen huokaus. Hän pyyhki otsaansa.

"No niin, samantekevä", sanoi hän. "Päästiin kuitenkin halvalla

hinnalla selville siitä, ettei se ollut mikään järjestelmä." Hänen

kasvonsa alkoivat ilmehtiä, ja sitten hän purskahti nauramaan sekä löi

Smokea olkapäälle.

"Smoke, te olette leikitellyt hetken aikaa kanssamme ja pannut

meidät rökittämään itseämme saadaksemme teidät pysymään poissa

pelipöydistämme. Kuulkaapa, minä olen saanut vähän oikeata samppanjaa,

avaan pullon, jos lähdette kaikki kanssani Tivoliin."

Myöhemmin kotiin palattua Shorty otti esille pulleat kultapussit ja

punnitsi niitä käsillään. Sitten lopuksi hän asetti ne riviin pöydälle,

istui makuulavansa laidalle ja alkoi riisua jalkineitaan.

"Seitsemänkymmentätuhatta", laski hän. "Ne painavat

kolmesataaviisikymmentä naulaa. Ja kaikki kierolla pyörällä ja nopsalla

silmällä saatuja. Toki tiedän, että se on unta. Ainoastaan unessa

käyvät hyvät asiat toteen. Olen ihan haluton heräämään. Toivon, että en

heräisi milloinkaan."

"Iloitse, sielu!" vastasi Smoke. "Sinä et herää. On joukko nerokkaita

filosofeja, jotka väittävät, että ihmiset ovat unissakävijöitä. Olet

hyvässä seurassa."

Shorty nousi, meni pöydän luo, valitsi raskaimman pussin ja tuuditti

sitä sylissään kuin pientä lasta.

"Ehkä olen unissakävijä", sanoi hän, "mutta olen, kuten sanoit, varmaan

hyvin hyvässä seurassa."

Kultaa ja kuntoa: Romaani Klondykesta · 第 37 / 100 题