Kaksi kuukautta aikaisemmin olivat Smoke Bellew ja Shorty lähteneet
hakemaan hirvenlihaa muonavaroiksi. He olivat tulleet takaisin ja
majailivat Elkhornin ravintolassa Dawsonissa. Metsästys oli suoritettu,
lihat tuotu ja myyty kahdesta ja puolesta dollarista naula. Heillä oli
nyt kolmentuhannen dollarin arvosta kultahiekkaa ja hyvä koiravaljakko.
Onni oli suosinut heitä. Siitä huolimatta, että kultakuume oli ajanut
otukset vuoristoon sadan mailin päähän tai kauemmaksi, he olivat
puolimatkassa ajaneet neljä hirveä ahtaaseen rotkoon. Samana päivänä
leiriytyi heidän lähelleen neljä nälkiintynyttä intiaaniperhettä, jotka
kertoivat, etteivät olleet nähneet mitään otuksia kolmena edellisenä
päivänä. Intiaanit vaihtoivat nälkäisillä koirilla lihaa Smokelta ja
Shortylta. Nämä ruokkivat koiria viikon, valjastivat ne sitten ja
alkoivat kuljettaa lihoja Dawsonin kiihkeille markkinoille.
Heille tuli nyt pulma, miten saisivat vaihdetuksi kultahiekkansa
ravintoon. Dawsonissa oli nälänhätä. Satojen miesten, joilla oli rahaa,
mutta ei ruokaa, oli ollut pakko lähteä pois paikkakunnalta. Monet
olivat menneet jokea alas viimeisten avovesien aikana, ja vielä
useammat, joilla oli ruokaa vain matkalle, olivat kävelleet Dyeaan
jäitse kuusisataa mailia.
Smoke tapasi Shortyn lämpöisessä ravintolahuoneessa ja huomasi hänen
olevan iloisella tuulella.
"Elämä ei maistu miltään, ellei ole whiskyä ja sokeria", tervehti
Shorty vedellessään sulavista viiksistään pois jäänpalasia ja
heitellessään niitä lattialle, niin että rapisi. "Ja minä olen saanut
juuri kahdeksantoista naulaa sitä imelää. Myyjä sieppasi kuitenkin
siitä kolme dollaria naulalta. Onko onni potkaissut sinua?"
"En minäkään ole ollut toimetonna", vastasi Smoke ylpeillen. "Sain
ostaa viisikymmentä naulaa jauhoja. Ja Adam Creekissä on mies, joka
sanoo antavansa huomenna toiset viisikymmentä naulaa."
"Suurenmoista! Elämme varmasti siihen, kun joki aukeaa. Kuulehan,
Smoke, koiramme ovat aika hyviä. Eräs koirien ostaja tarjosi minulle
viidestä niistä kaksisataa dollaria kappaleelta. Minä sanoin, ettei
myydä. Ne pääsivät varmaankin hyvään kuntoon, kun annoimme niille
liharuokaa; mutta on takaperoista syöttää koiria ruoalla, joka maksaa
kaksi ja puoli dollaria naula. Tulehan ja ota kulaus. Juhlin sen
johdosta, että sain ne kahdeksantoista naulaa sokeria."
Muutaman minuutin kuluttua hän pani juomien hinnan kultavaa'alle ja
muisti erään asian.
"Olin aivan unohtaa Tivolissa tapaamani miehen. Hänellä on vähän
pilaantunutta silavaa, jota hän myy puolestatoista dollarista naula.
Voimme syöttää sitä koirille ja säästää dollarin päivässä
ruokalistaamme varten. Hyvästi siksi."
Shorty oli tuskin poistunut, kun eteisen kaksoisovista astui sisään
turkkeihin pukeutunut mies. Hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän näki
Smoken. Tämä tunsi vieraan. Se oli Breck, sama mies, jonka veneen Kit
ja Shorty olivat laskeneet Box Canyonin ja White Horsen koskien läpi.
"Kuulin teidän olevan kaupungissa", sanoi Breck hätäisesti antaessaan
kättä. "Olen etsinyt teitä puoli tuntia. Tulkaa ulos, minulla on
puhuttavaa."
Smoke katseli kaihoten humisevaa ja tulikuumaa kamiinaa.
"Puhutaan täällä."
"Ei. Se on tärkeätä. Tulkaa ulos."
Heidän päästyään ulos Smoke veti toisen käsineensä pois, otti valkean
tulitikulla ja katsoi oven vieressä riippuvaa lämpömittaria. Hän pisti
rukkasen taas käteensä niin nopeasti, kuin olisi pakkanen polttanut
sitä. Leimuavat revontulet kaarehtivat heidän yllään, ja koko
Dawsonista nousi tuhansien susikoirien valittava ulvonta.
"Paljonko se osoittaa?" kysyi Breck.
"Kuusikymmentä kylmää." Kit sylkäisi kokeeksi, ja sylki räsähti
ilmassa. "Ja lämpömittari laskee varmaankin yhä. Se on laskenut koko
ajan. Tunti sitten se oli vain viisikymmentäkaksi. Eihän vain ole
kyseessä valtaus?"
"On", kuiskasi Breck varovaisesti ja silmäili levotonna ympärilleen,
peläten jonkun kuulevan. "Tiedätte Squaw Creekin? -- Se laskee Yukoniin
sen toiselta puolelta, kolmekymmentä mailia ylempänä."
"Ei siellä ole mitään", kuului Smoken päätelmä. "Se tutkittiin muutamia
vuosia sitten."
"Kuten kaikki muut rikkaat löytöpaikat. Kuulkaahan! Tämä on
suurenmoinen. Vain kahdeksasta kahteenkymmeneen jalkaan pohjakallioon.
Ei mikään valtaus tuota puolta miljoonaa vähemmän. Pari, kolme läheistä
ystävääni on antanut minulle vihjauksia. Sanoin heti vaimolleni, että
etsin teidät, ennen kuin lähden. Matkavarusteeni ovat piilossa
rantaäyrään takana. He ottivat minulta, totta totisesti, lupauksen,
etten lähde, ennen kuin Dawson on nukkunut. Tiedätte, miten käy, jos
joku nähdään lähtövalmiina. Etsikää toverinne ja seuratkaa. Vallatkaa
neljäs tai viides palsta löytöalueelta. Muistakaa -- Squaw Creek."