Kit ja Shorty ponnistelivat kolme päivää kantaessaan puolentoista
tonnin tavarat joen keskeltä Stinen ja Spraguen ostamaan hirsiseen
majaan. Se oli mäellä, josta oli hyvä näköala yli Dawsonin. Työ loppui.
Tuli iltahämärä. Miehet olivat lämpöisessä majassa. Sprague viittasi
Kitin luoksensa.
"Kuukautesi ei ole vielä täysi, Smoke", sanoi Sprague. "Mutta nyt on
työ lopussa. Toivotan onnea."
"Entä sopimus?" kysyi Kit. "Tiedätte, että täällä on nälänhätä. Ei saa
työtä kaivoksissakaan, ellei ole oma muona. Teitte sopimuksen --"
"En tiedä mistään sopimuksesta", keskeytti Sprague. "Vai tiedätkö sinä,
Stine? Otimme sinut palvelukseen kuukausikaupalla. Tässä on palkkasi.
Kuittaatko?"
Kitin käsi puristautui nyrkiksi. Hän punehtui hetkeksi. Molemmat herrat
ponnahtivat pois hänen luotaan. Hän ei ollut koskaan eläessään lyönyt
miestä suutuksissaan, ja hän tunsi niin varmasti kykenevänsä pieksämään
Spraguen, ettei hän saattanut tehdä sitä.
Shortyn mieli oli liikuttunut. Hän asettui väliin.
"Kuule, Smoke, minä en aio ahertaa enää näissä joutavissa hommissa.
Lopetan varmasti täällä. Sinä ja minä vedämme yhtä köyttä. Eikö niin?
Sinä otat nyt huopasi ja menet Elkhornin majalaan. Odota minua. Minä
selvitän asiani, kokoan mitä minulle kuuluu ja annan heille mitä heille
kuuluu. Minä en kelpaa paljon mihinkään vesillä, mutta nyt on kova
pohja jalkojen alla, ja minä voin varmaan ryöpsäyttää."
Puolen tunnin kuluttua Shorty ilmestyi Elkhornin ravintolaan. Hänen
rystysensä olivat veriset ja toisessa poskessa oli naarmuja.
"Sinun olisi pitänyt nähdä se maja", hän virnisteli heidän seisoessaan
tarjoilupöydän luona. "Rojulato ei ole mitään siihen verraten. Lyönpä
vetoa, etteivät he astu yhteen viikkoon ihmisten näkyville. Minun ja
sinun tilisi on nyt selvänä. Meillä on rahaa kuukauden muonaan ja
ampumatarpeisiin. Meidän on mentävä Klondykeen päin sisämaahan. Ellei
siellä ole hirviä, menemme intiaanien joukkoon. Ja ellei meillä ole
kuuden viikon päästä viittätuhatta naulaa lihaa, niin palaan varmasti
tänne ja pyydän anteeksi herroiltamme. Eikö se vetele?"
Kit ojensi kätensä ja he puristivat. Sitten Kit virkkoi epävarmasti:
"Minä en osaa metsästää yhtään."
Shorty nosti lasiaan.
"Mutta sinähän olet varma lihansyöjä, ja minä opetan sinut."