Miksi nään sun tuoreena kuin ennen,
vaikk' on poskes ruusut kuihtuneet,
vaikk' on katsees kaunis palo poissa,
huultes marjat ammoin haihtuneet?
Siks kun paahtehessa lemmen päivän
multa silmät kerran huikes niin,
että aina lailla taikakeijun
kierrät aamuna mun aatoksiin.
Siksi nään sun nauravan kuin silloin,
jolloin sy'ämes ensin nähdä sain,
jolloin silmäs poltti, poskes kukki,
huultes marjat kuiski: poimi vain!