Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
ja vasten louhia loiskuaa,
kun honka huojuu ja näre notkuu
ja vahto pärskyen roiskuaa.
Mä silloin nautin ja riemurinnoin
mä halki ilmojen kiitelen
ja laulan luontoa, maailmoita
ja elontaistoa ihmisten.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
ja laivan touvissa tuuli soi,
kas, silloin kuoroon mä myöskin yhdyn,
ja myrsky säistäen mellakoi.
Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,
ja taivon siintävän seijastaa,
ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
ja meri rantoja heijastaa.
On muiden mielehen luonto tyyni,
ja leivon laulu ja illansuu,
mä nautin parhain, kun myrsky pauhaa,
kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Siis vello vahtoa, aallon Ahti,
ja sävel soios sä myrskysään!
-- Mä lennän laulaen ilman halki
ja kiidän kilvalla tuulispään!
_Pariisi_ 29/3 1890.