Ken on nähnyt villieläimiä vain harvoin ja vilauksella metsässä,
hänestä tuntuu varmaankin oudolta, että on olemassa sellaista, mitä
saattaa nimittää metsänväen kouluksi, tai että opetuksella on osansa
villieläinten elämässä. Kumminkin lienee varma, että kasvatuksella on
ilmeinen merkityksensä korkeampien eläinten keskuudessa. Niiden tieto,
miten yksinkertaista se onkin, on kumminkin tulos kolmesta tekijästä:
vaistosta, opetuksesta ja kokemuksesta. Vaisto vain antaa alun; emon
opetus kehittää ja täydentää vaistoa; ja kosketus ulkomaailmaan,
äkillisine ja tuntemattomine vaaroilleen, päättää opetustyön.
Kirjoittaja on useita vuosia tarkannut eläimiä ja pannut muistiin
havaintojaan saadakseen mikäli mahdollista selville, mikä näistä
kolmesta on määräävä tekijä eläinten elämässä. Muutamia tuloksia näistä
tutkimuksista on ennen julaislu kirjassa, jonka nimi on »Metsän koulu».
Siinä on muutamia suoraan elämästä otettuja eläinkertomuksia ja lisäksi
eräitä teorioja tutkielmien muodossa, joissa koetetaan selittää sitä,
mitä kirjoittajan silmät ovat nähneet ja hänen omat korvansa kuulleet
suuressa erämaassa eläinten keskuudessa.
Nuorison kirja ei ole sopiva paikka teorioille: sentähden ei sitä osaa
kirjasta ole oteltu tähän. Tässä julaistaan vain eläinkertomukset, ja
niistä lukija saattaa tehdä omat johtopäätöksensä vaiston ja opetuksen
merkityksestä, jos hän tahtoo. Mutta siihen on toinen, parempi keino:
tarkastele räystäspääskysiä siihen aikaan, jolloin nuoret linnut ensin
jättävät kotinsa. Tai etsi variksen pesä ja katsele niiden näkemättä,
miten emälinnut opettavat poikasiaan lentämään, tai seuraa kettua tai
jotakin muuta villieläintä, kun se jättää pesänsä ja vie poikasensa
ensi kerran tuntemattomien näkyjen, äänien ja hajujen maailmaan. Näin
opit muutamien päivien havainnoista paremmin kuin koskaan mistään
teorioista huomaamaan, mitä kasvatus merkitsee eläimille.
Nämä kertomukset koskevat eläinyksilöjä. Niiden tarkoituksena ei
ole kuvata ryhmän tai lajin tapoja, sillä saman ryhmän eläimet ovat
toistensa kaltaisia ainoastaan yleisin piirtein; harrastuksiltaan ja
älyltään ne eroavat toisistaan aivan yhtä paljon kuin saman luokan
ihmiset, jos vain tarkastat niitä kyllin läheltä.
Tässä käytetyt, nimet ovat milicete-intianien kieltä. Tapaukset ovat
kaikki omia näkemiäni, ja minä olen kirjoittanut ne muistiin jo
metsässä, teltassani tai kanootissani, aivan semmoisina kuin ne näin.
Stamford, Conn., maaliskuulla 1903.
_William J. Long_.