1
Prinsessalla oli vallattomat sormet:
nyt ne olivat kaikki tiukkaan puristettuina
nyyhkyttävälle povelle.
Kalmanvärinen lohikäärme
vieri hänen jalkoihinsa
hampaat kärsimättömästi loksuen.
Kirkkaitten silmien lähteet
olivat valuneet täyteen tuskaa.
Niihin kuvastui odottava ajatus:
-Joku laukkaa, joku laukkaa.
Helmenvärinen silhuetti
verestävällä taivaalla!
2
— Nosta siipesi,
nosta kauheat siipesi!
Oi ryömivä lohikäärme,
joka syljet häkää
kaikista suistasi!
Nauran sinulle hillitsemättömästi,
minä joka tänäpänä saavun
lansetti janoisena,
haaskalinnut kintereilläni,
jotka kohta pusertavat ulos,
kaikki pullistuneet silmäsi!
Prinsessan vallattomat sormet
leikkivät kohta
kypäräni teräksisessä silmikossa
ja hänen rintansa huokaa
niinkuin pienen lapsen povi
onnellisesta itkusta.
Nosta siipesi,
nosta kauheat siipesi:
ei ole muuta kuin viha,
ei ole muuta kuin rakkaus.