En, jumal'avita, voikaan
minä sietää kauempaa.
Tänä päivänä purjeet nostan,
saa jäädä Franskan maa,
ja Castor ja Pollux johtaa
saa toisia satamiin.
Jumal'avita, liian kauaks
minut pistit valjaisiin.
Tulin juhdaks ja kääpiöksi
sun armoas ruikuttain.
Saman arvoituksen aina
ma vastattavaks sain:
Sano, kippari, miksi lienee
kaksnaamainen Januksen pää?
Jumal avita, mistäs taisin
sen kumman selvittää.
Sinä toisia lemmit ja kuljit
mun kanssani vierekkäin.
Jumal'avita, ties sen, miksi
sun enkeliksi näin.
Ja pirun naamaa en nähnyt —
olis arvoitus selvinnyt
ihan itsestään. Ja toinen
olis kohtaloni nyt.
Mene toiselle, saakoon sinut
joku onnellinen mies.
Jumal'avita, nahjukseksi
minut painoi juhdan-ies.
Mua vihreä meri ilkkuu
ja tuuli hohottaa...
Jumal'avita, purjeet nostan:
saa jäädä Franskan maa!