Oi, rakastettava poroporvari,
huomautan sinulle, tosin ääneni alentaen:
Tässä tulee luoksesi hurjan rikas mies
kättänsä ojentaen.
Terve.
Tällä miehellä ei ole ranta-aittaa,
tällä miehellä ei ole kaljaasia,
tällä miehellä ei ole pajaa.
Ja jos tahdot kysyä, mitä hänellä on
— jos sinulla on uteliaisuuden lahja —
voi hän mainita:
Hänellä on
yksi nuori neiti,
jolla on tulipunainen otsaripa
ja kaksi tähtisilmää.
Oi rakastettava poroporvari kirkkomäellä.
Me olemme hengenheimolaiset!
Luokaamme arvosteleva, puolueeton katsaus
kukin omaisuutemme kvaliteettiin!
Tartuhan kainalooni.
Marssikaamme käsikädessä ja vihellellen
tyynen joen rantaa
lehmusten ystävällisessä varjossa.
Niinkö? Ei millään. Valitan.
Ei viidestä miljardista.
Siinä on hämärä, mystillinen virta,
ruusupensaita kahden puolen,
yö, laulua;
ja vene lipuu niinkuin aavelaiva
hiukan kylmässä ilmassa, jossa on lämmintä,
ja hän laulaa, jolla on otsaripa.
Niin, ei millään.
Hänen nimeään en sinulle sano,
en viidestä miljardista.