Mitään muuta ei ole kuin tämä päällekirjoitus
vanhassa ohjelmassa.
Mutta anna mielikuvituksesi kyyhkysten lähteä
itäiseen ilmansuuntaan
aamuvihreän niityn halki!
Ja näe elämän kauneus!
Hänen ruskeassa tukassaan
on jalomuotoinen solmu,
silkkinauhan sitoma.
Ja hänen paljas kätensä,
jota ei saa koskea — vain rakastaa,
on puoliksi vedessä.
Ja jos taidat nähdä,
on hänen sydämensä
kohonnut taivaaseen
liekehtivänä, elähdyttävänä:
se sinkoaa itsestään
punaista, vihreätä, sinistä, keltaista,
kaikki riemulliset tulen värit!
Ja kuule hänen laulunsa,
joka on vielä liikkumattomana hänen huulillaan
eikä voi päästä ilmoille!
Se on korkea laulu:
koko taivas antaa resonanssin.
Ja äkkiä kilahtavat soimaan
valkoiset, käsittämättömän heleät tiu'ut.