"Polaris" laivalla.
Jos emäntäni tuli iloiseksi kohdatessaan Berlinissä miehensä joka
oli tullut ottamaan hänet vastaan, en minä ollut sitä vähemmän, kun
näin odottamatta Jannen Köpenhaminassa Polaris laivalla. Ajatteles
ettei hän ollut kirjoittanut minulle, että kenraali matkustaisi samaa
tietä kuin mekin. Mutta kun nyt olin kuullut Jannen tulevaisuuden
suunnitelmat, ymmärsin niin hyvin, miksi hän tahtoi valmistaa minulle
tämän yllätyksen. Laivamatka Köpenhaminasta Helsinkiin on aina jäävä
rakkaimmaksi muistoksi pitkältä ulkomaamatkaltani.
Kun lähdimme ulkomaille, oli kova myrsky, nyt sitä vastoin lepää meri
peilityynenä, ja on mitä kaunein ilma. Olen vakuutettu, että se on hyvä
enne Jannen ja minun onnelle. Näinä ihanina kuutamoiltoina olemme me
puhelleet kannella tulevaisuudestamme. Janne on kertonut minulle, miten
odottamatta hänen kaikki suunnitelmansa ovat muuttuneet, kertonut,
miten hyvin meidän elämämme tulee pian järjestetyksi, hänen hyvän
isäntänsä ystävällisen huolenpidon kautta. Ja jos kaikki käy, kuten on
laskettu, istumme me vuoden kuluttua onnellisina omassa kodissamme.
Asia on nimittäin niin, että kun Janne jonkun aikaa sitten pyysi
kenraalin suositusta erääseen vahtimestarintoimeen, joka oli auki, ei
kenraali ollut tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. Hän ei tahtonut
erota Jannesta, johon oli jo niin tottunut. Mutta kun hän hyvin
ymmärsi, että Janne haluaisi mennä naimisiin ja perustaa oman kodin,
oli kenraali tehnyt erään ehdotuksen, koska hän samalla toivoi, että
hän siten saisi Jannen mukaansa vielä eräälle ulkomaamatkalle. — No
niin, hän oli kertonut, että tohtori aikoi ostaa pienen maatilan,
jonne hän voisi välistä vetäytyä syrjään saadakseen kokonaan antautua
tieteellisiin töihinsä. Hän tarvitsisi jonkun, joka hoitaisi tilaa —
ja se tehtävä pitäisi Jannen ottaa. Ja kun tohtori tarvitsi myöskin
henkilön, joka huolehtisi hänen kodistaan maalla, arveli kenraali, että
minun sopisi tehdä se.
Kun tohtori kuuli isänsä ehdotuksen, tuli hän iloiseksi ja lupasi
Jannelle järjestävänsä meille hyvin. Me saisimme hauskan asunnon, kaksi
huonetta ja keittiön ja palkkaehdot olivat erinomaiset.
Janne ei ollut epäröinyt, varsinkin kun hän tiesi, kuinka mielelläni
minä halusin asua maalla vaan suostui ilomielin tarjoukseen.
Nyt on tohtori jo ostanut maatilan. Hänellä oli onni saada juuri se
paikka Hämeestä, johon hän eräällä matkallaan oli erityisesti kiintynyt
ja jota hän oli toivonut omakseen. Janne, joka myös oli ollut mukana
matkalla, on nähnyt paikan ja sanoo, että se on ihastuttavan kaunis
ja sijaitsee Kukkianjärven rannalla Hauhon ja Luopioisten pitäjien
rajalla. Järvessä on tarinan mukaan yhtä monta saarta kuin vuodessa on
päiviä.
Janne kertoi vielä, että kun tohtori tulee omistamaan muutamia näistä
saarista, on hänellä aikomus perustaa jollekin niistä matkailijakoti.
Hän uneksii matkailuliikenteen edistämisestä Suomessa.
Niin pian kun tohtori saa pienen talonsa haltuunsa, rakennuttaa hän
huvilan itselleen ja asunnon meille. Tärkeän näköisenä näytti Janne
sen talon piirustukset, jossa me tulemme asumaan. Ajatteles, hän oli
saanut itse tehdä ne. "Talo tulee rakennettavaksi suomalaisnorjalaiseen
kuosiin" — laski hän leikkiä.
Ei taida usein elämässä saada kirjoittaa sellaisista onnen
välähdyksistä kuin nämä. Älköön vain tulko mitään esteitä meidän
valoisten tulevaisuussuunnitelmiemme toteutumisen tielle!
Rakas, kulta äiti!
Älä ollenkaan kiiruhda kutomaan vihkimattoa tai ompelemaan
reikäompeluhursteja — meidän häämme ovat lykätyt epämääräiseen
tulevaisuuteen. Tuleneeko niistä koskaan mitään?
Äiti, en koskaan enää rakenna pilvilinnoja, tuntuu katkeralta, niin
sanomattoman katkeralta, kun ne luhistuvat. Mutta on väärin, että
valitan, on itsekästä ajatella nyt itseään. Minun tulee ennemminkin
valittaa niitä surullisia tapahtumia, jotka ovat olleet syynä suuriin
muutoksiin, joita on sattunut, ja ajatella niitä, joita onnettomuus on
lähinnä kohdannut. — — Isku tuli odottamatta, tuli juuri silloin, kun
kaikki näytti valoisalta ja toivorikkaalta.
"Muistolassa", tohtorin tilalla Hämeessä, oli kaikki melkein valmista.
Huvila oli rakennettu ja talo, jossa Jannen ja minun piti asua, oli
jo katon alla, kun kuolema tempaisi äkkiä tohtorin tapaturman kautta
ratsastusmatkalla. Äiti, et saata kuvailla mielessäsi omaisten surua.
— Haudalla oli oikein sydäntä särkevää nähdä kenraalia. Hän oli aivan
menehtynyt ja murtunut.
Lähetän sinulle muutamia sanomalehtileikkeleitä, niin saat lukea
muistosanat rakkaasta, kaivatusta tohtoristamme. Niistä voit nähdä,
miten yleisesti valitetaan hänen kuolemaansa ja kuinka sanotaan
ettei maallamme olisi varaa kadottaa sellaisia poikia. Niin, tohtori
Ehreström oli todella harvinaisen hyvä ja jalo mies.
Vähän hautajaisten jälkeen sai kenraali lievän halvauskohtauksen.
Voit sentähden ymmärtää, rakas äiti, että näissä surullisissa oloissa
ei luonnollisesti voi tulla kysymykseenkään, että Janne jättäisi
isäntänsä. Nyt jos koskaan tarvitsee kenraali häntä. Me olemme nuoria,
meillä on tulevaisuus edessämme ja voimme odottaa.
Lääkäri toivoo, että kenraali, niin pian kuin hän tulee terveemmäksi,
matkustaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Hänen veljenpoikansa, herra
Herbert, joka nyt on lääketieteen kandidaatti, seuraa hänen mukanaan
tuolle matkalle ja Janne.
Minun herrasväkeni aikoo myöskin viettää ensi talven etelässä, ja he
ottavat pikku Henrin ja minut mukaansa. Professori on luvannut hyvälle
ystävälleen kenraalille oleskella ainakin jonkun aikaa samassa paikassa
kuin hänkin.