Kuinka voit, rakas äiti? Kovin mielelläni olisin jouluaaton luonasi.
Ajatuksissani olenkin siellä. Nyt olen siistinyt ja järjestänyt
joka paikan, ja rouva on tyytyväinen tullessaan väsyneenä kotiin
iltasin. Lapset ovat terveitä ja kilttejä. He saivat molemmat 1 markan
joulurahoiksi herralta, ja sitten menin minä heidän kanssaan ostamaan
joululahjoja. Herralle ostimme porokupin. Saksalaiselle rouvalle
ostivat he pienen neulasäiliön ja rouvalle hienot kahvikupit. Kun 15
penniä jäi jälelle, tahtoivat he ostaa minulle nuppineuloja. Herra
matkustaa kolmantena joulupäivänä. Rouva jää toistaiseksi tänne,
hänellä on nyt paljon työtä. Herra ei ole ollenkaan "rustaillut". Janne
ja minä laitoimme kuntoon sinun joulukäärösi, ja nyt vie Janne sen
postiin.
Älä naura sille vähälle, minkä voin lähettää.
Paljon terveisiä ja hyvää joulua ja kiitos, kiitos kaikesta!
Uskollinen Matildasi.
Rouva on koroittanut palkkani 8 markkaan kuukaudessa.
Uudenvuodenpäivänä 1885.
Rakas, kaivattu äiti!
Hyvää uutta vuotta ja kiitos minulle lähettämistäsi joululahjoista!
Sukat ovat lämpimät ja käsineet ovat niin hienot. Ne minulla oli
kädessäni jouluaamuna kirkossa. Janne tuli niin iloiseksi käsineistä
ja kaulahuivistaan. Kiitos kaikesta! Jouluaatoksi olivat herra
ja rouva koristaneet sievän joulukuusen. Meillä oli 15 kynttilää
kuusessa ja 2 kynttilää paloi keittiössä kaappini päällä. Herra ja
rouva antoivat minulle puserokankaan ja kriminnahkalakin. Ajatteles,
että minulla on lakki! Arveletko äiti, että se on turhuutta? Janne
antoi minulle keittiöesiliinan ja täti rukouskirjan. Saksalaiselta
rouvalta sain valkoisen kauluksen, ja se näyttää niin hienolta.
Ajattelepas kuinka monta joululahjaa! Maija heitti keittiön ovesta
käärön ja siinä oli postipaperia ja kuoria — sellaisia kuin nyt lähetän
sinulle. Jouluaattona joimme teetä minun leipomani kakun kera, se
onnistui oikein hyvin. Myöhemmin illalla tuli kaksi tähtipoikaa, ja
ne lauloivat "Betlehemin tähdestä". Herra antoi heille jonkun pennin.
Lapset olivat hyvin iloisia. Anna sai uuden puvun ja Kalle hevosen.
Kello 9 söimme illallisen ja rouva sanoi, että olin keittänyt hyvin
lipeäkalan ja puuron. Torttuja oli herra ostanut. Kyllä se oli iloinen
jouluaatto, ja lopuksi huusi rouva minut ja Jannen saliin ja luki
meille joulurukouksen. Se oli kauneinta kaikesta! Joulupäivänä olimme
kaikki kirkossa. Toisena joulupäivänä olimme Janne ja minä tädin
luona, hän tarjosi meille vehnäskahvit. Janne muuttaa maaliskuun 1
p. hienoon taloon, samaan jossa täti pesee pyykkiä. Hän tulee sinne
rengiksi, hakkaa puut, kantaa ne sisälle ja auttaa siellä, täällä;
välistä pitää hänen olla ajajanakin, kun ei vanha kuski enää jaksa
paljoa. Täti sanoo, että se on kaupungin hienoimpia taloja. Ajatteles,
miten hyvä Jannen tulee olla ja 18 mk kuussa! Uutena vuotena ottaa
rouva ompelutytön, ja minäkin saan auttaa ompelemisessa, sanoi hän.
Kyllä vaan pääkaupungissa oppii paljon. Erään tuttavankin olen
saanut tässä talossa. Hänen nimensä on Roosa, ja hän palvelee erään
suutarin perheessä. En tiedä miksi Maija aina puhuu pahaa Roosasta ja
sanoo, että hän lentää ulkona liian paljon ja että hän panee rahansa
koristeihin. Minusta hän on kiltti ja käy hienosti puettuna.
Hyvästi äiti, voi hyvin. Minähän olen nyt 17 vuotias. Ajatteles miten
vanha!
Tyttäresi Matilda.
Leivoin piparpähkinöitä uudenvuoden lahjaksi rouvalle, ne onnistuivat
oikein hyvin. Jannelle annoin joululahjaksi 2 nenäliinaa.
Helsinki toukok. 2 p. 1885.
Kaivattu, pidetty äiti!
Tuhansia kiitoksia kaikista rakkaista kirjeistä! Nyt olet, äiti kiltti,
saanut niin monta postikorttia, että tahdon taas kerran lähettää
sinulle pitkän kirjeen. Aika lentää! Rouva on taas ommellut vieraille
monta, hienoa pukua. Mutta niinpä hän ansaitseekin hyvästi rahaa, ja
sitä kyllä tarvitaan. Hän on tullut hyvin sairaalloiseksi, luulen että
hän valvoo liiaksi öisin. Minä saan kyllä nukkua. Minä hoidan talouden
ja lapset. Meillä on nyt neljä ompelutyttöä, mutta he eivät syö
meillä, saavat vain aamupäiväkahvia k:lo 12 korvapuustin kera. Kolme
tytöistä on oikein kilttiä ja hyvää, mutta rouva ei pidä neljännestä,
hän valhettelee usein ja rouvan mielestä hän koreilee kauheasti. Hän
kähertää hiuksiansa, ja hänellä on kukkia hatussa. Eilen oli meillä
vapaapäivä kaikilla ja minulla oli oikein hauskaa. Rouva lahjoitti
minulle vaalean huivin ja valkean, hienon esiliinan, ja minä sain mennä
isäntäväkeni kanssa Kaisaniemeen k:lo 9. Et voi uskoa äiti, kuinka
paljon siellä oli hienoa väkeä. Näin kolme rouvaa puvuissa, jotka me
olimme ommelleet; ne olivat kaikkein hienoimmat. Ylioppilailla oli
valkeat lakit, ja he lauloivat että kaikui, "katso kuinka suloisesti
kevätpäivä hymyilee"! Eikö ollutkin kaunista? Me saimme paikan penkillä
erään teurastajan vieressä, jonka rouva tuntee. Hän tarjosi meille
kaikille simaa ja tippaleipiä, niin ystävällinen hän oli. Vaikka
minulla oli huivi päässäni, sain kuitenkin istua herrasväkeni kanssa.
Janne tuli meitä tervehtimään. Kyllä hän on sentään aika "tyylikäs".
Hän on saanut isännältään, joka on kenraali, uudet siniset vaatteet,
ja sitä paitsi oli hänellä hieno valkea olkihattu. Teurastaja sanoi
Jannelle: "Teillä oli onni, herra Dahl, kun pääsitte rikkaaseen
ja hienoon herrasperheesen. Se ostaa kaiken naudanlihan minulta,
parasta laatua pitää aina olla, ja hyvän hinnan minä saan. Ei siinä
kitsastella. Kenraalin rouva on ollut kaupungin kaikkein kauneimpia ja
herttaisimpia tyttöjä. Ja kenraali on rehti ja oikeamielinen herra. Hän
taitaa kyllä olla kiivas, mutta mitäpä se tekee. Vahinko vain, ettei
heillä ole kuin yksi poika, sillä lurjuksia on kyllä tarpeeksi."
Meidän rouvamme yskii kauheasti. Lääkäri sanoo, että hänen pitäisi
joutua pois Helsingistä. Rouva ehken jättää koko ompeluliikkeen ja
muuttaa Kotkaan. Nyt herran käy hyvin — hänellä on palkkaa 200 mk
kuukaudessa ja hän lähettää 100 mk kuukaudessa rouvalle. Herra on
tullut uskovaiseksi. Rouva ei ota minua mukaansa Kotkaan; kun hän ei
enää saa ommella, aikoo hän itse hoitaa talouden. Kahtena kuukautena
on minulla ollut 9 mk palkkaa ja syksystä lähtien olen säästänyt 7
mk 15 p säästölaatikkoon, jonka annoit minulle joululahjaksi. Olen
antanut säästölaatikon avaimen Jannelle säilytettäväksi, siten en
joudu kiusaukseen ottaa sieltä, mutta kirjoitan muistiin joka pennin,
minkä panen sinne. Roosa istuu joka päivä meidän keittiössämme. Meidän
rouvamme ei voi käsittää, kuinka hänellä aina on niin hyvää aikaa,
mutta minulla on tapana sanoa, että kun suutari ja hänen vaimonsa
ovat puodissa, eivät he tiedä, mitä Roosa tekee. Astioiden antaa hän
usein olla pesemättä iltaan asti, ja kyllä hänellä on aika likaista
keittiössään. Maija kutsuu häntä hutilus-Roosaksi. Mutta kukaan ei ole
opettanut Roosaa huolelliseksi. Kirjoita pian rakas, hyvä äiti, voi
hyvin
Tyttäresi Matilda.
Pääkaupungissa heinäk. 10 p. 1885.
Rakas äiti!
Anna anteeksi, etten ole tarttunut kynään ja kirjoittanut sinulle
viiteen viikkoon, mutta tiedätkö, olen ollut kuin myllyssä. Kiitos
viime kirjeestäsi! Itkin oikein, kun kirjoitit, että sinulla on
luuvaloa jaloissasi. Janne arveli, että tupa on varmaan ollut
vetoinen, ja että se pitäisi laudoittaa talveksi. Lähetän sinulle
luuvalovoidetta. Sen olen saanut matami Ström'iltä, jonka luona asun.
Hiero sitä ihoon ensin ja kääri sitten villaista säären ympärille.
Voithan repiä minun vanhan villaisen suojahuivini, olen saanut uuden
rouva Grenlundilta.
Tuntui niin raskaalta sanoa jäähyväiset Grenlundin herrasväelle,
itkimme kaikkityyni. Kun juna lähti liikkeelle, ja minä palasin tyhjään
kotiin tehdäkseni viimeisen siivoukseni, tunsin itseni linnuksi, joka
on pudonnut pesästään. Työ auttoi, voitin pian ensimäisen surun, mutta
rouvaa ja lapsia en koskaan elämässäni unohda. Rouva antoi minulle
niin hyvän todistuksen. Siinä sanotaan, että olen palvellut heitä
uskollisesti, ollut rehellinen, siivo ja työteliäs, sekä että rouva
voi hyvin suositella minua. Hän antoi minulle vielä todistuksen, että
osaan ommella ja hankki minulle paikan eräässä suuressa, hienossa
ompeluliikkeessä. Ompelen nyt siellä puvun liivejä, ja työ käy hyvin.
Kaikki ovat minulle ystävällisiä ja hyviä. Kyllä siellä vallitsee
ankara järjestys. Ompelutytöt eivät saa ollenkaan puhella ja nauraa
työskennellessään. Roosa on myöskin siellä ja kaikki sanovat, että hän
on ihastuttavan sievä ja hieno, mutta kukaan ei kuitenkaan pidä oikein
hänestä. Hän tuli niin äkkiä pois suutarin perheestä, eikä ole koskaan
näyttänyt minulle todistustaan, vaikka olen sitä pyytänyt. Rouva
Grenlund oli kovin kiltti ja lahjoitti minulle paljon tavaroita; sain
kesätakin, joka oli käynyt liian pieneksi hänelle ja sitäpaitsi sain
kesähatun. Näetkös äiti, kaikki ompelutytöt käyvät pääkaupungissa hattu
päässä. Älä pelkää, että minut valtaa turhamaisuuden henki! Sain vielä
kaikenlaista pientä tavaraa, kukkalasin ja neulavadin. Lapset antoivat
minulle valokuvansa. He näyttävät niin herttaisilta kesäpuvuissaan.
Rouva auttoi minua leikkaamaan ja koettelemaan uuden pumpulipukuni.
Kaikki kysyvät, mistä olen ostanut niin sievää kangasta ja voit uskoa,
äiti, että oikein ylpeilen sanoessani, että oma äitini on kutonut
kankaan ja lahjoittanut sen minulle. Roosa ja minä asumme nyt erään
oikein kiltin ja siistin matamin luona, joka on Ström nimeltään. Hän
käy pesemässä pyykkiä ja siivoamassa hienoissa herrasperheissä, hänellä
on paljon työtä ja on usein poissa koko viikon. Meidän täytyy itsemme
pitää huoneemme kunnossa, mutta Roosa ei viitsi siistiä, niin että
minä saan luvan tehdä sen. Matami on aika ankara ja päättäväinen. Me
maksamme huoneesta 1 mk viikossa vuokraa. Minulla on nyt palkkaa 6 mk
viikossa. Me elämme enimmäkseen voileivällä ja maidolla, mutta usein
pyytää ompeluneitimme minua jäämään päivälliselle. Silloin syön hänen
pöydässään ja saan niin hirveän hyvää ruokaa. Se harmittaa aina Roosaa,
hän on vähän kateellinen minulle. Kunhan Roosa oppii englantilaista
laskostamista ja osaa neuloa harakanvarpaita, joita minä jo osaan, niin
kutsutaan hänetkin varmaan neidin luo. Kyllä on tyhjää ja ikävää, kun
kaikki tuttavat ovat poissa, Grenlundit Kotkassa, täti pesijättärenä
Loviisan kylpylaitoksella ja Janne kenraalin herrasväen kanssa heidän
maatilallaan lähellä Viipuria. Usein itken kaivatessani Teitä kaikkia.
Ompeluliikkeessä on eräs kiltti tyttö, nimeltä Anna Riskanen. Hän asuu
äidinäitinsä kanssa ja heidän luonaan olen usein. He ovat kyllä köyhiä,
mutta heillä on puhdasta ja siistiä. Minulla on tapana mennä heidän
kanssaan hartauskokouksiin, kun vaan joudan. Roosalla on niin monia
miestuttavia ja hän pitää tanssista ja sirkuksessa käymisestä. Hän ei
välitä ollenkaan Annasta.
Ehkenpä sinäkin äiti voisit joskus muuttaa pääkaupunkiin, niin
vuokraisimme yhteisen huoneen, kyllä se olisi minusta hauskaa. Huone
maksaa täällä 8 à 10 mk kuukaudessa ilman huonekaluja. Muutamien
kuukausien perästä saan suuremman palkan. Roosalla ei ole enää yhtä
hienoja pitsinenäliinoja kuin silloin, kun hän palveli suutarilla.
Luulen että hänellä oli tapana lainata rouvansa tavaroita mennessään
tansseihin. Kerran hänellä oli kiiltonahkakengät solkineen, pelkään
että ne olivat suutarin rouvan. Tiesiköhän rouva sen? Et saa kertoa
tätä kellekään. Kirjoita pian omalle tyttärellesi
Matildalle.
Lyhyt kirje äidiltäni.
Rakas, yksinäinen tyttäreni!
Kyllä on hauskaa saada rivisi, mutta tiedätkö lapsi, minä olen levoton
tähtesi, kun olet jäänyt niin ypö yksin. Suojelkoon Jumala sinua
kaikista kiusauksista siellä suuressa kaupungissa! Mene usein Ström'in
matamin kanssa kuulemaan Jumalan sanaa. Älä anna nuoren, kauniin Roosa
ystäväsi houkutella itseäsi eksyttävälle merelle, siellä on moni nuori
tyttö joutunut turmioon. Kyllä minä säilytän salaisuutesi, minkä
Roosasta kirjoitit, mutta koeta varoittaa häntä. Ole usein Annan ja
hänen isoäitinsä kanssa.
Silmäni ovat nyt niin heikot, etten näe enempää kirjoittaa, "Jumala
näkee minut, se olkoon voimasi kiusauksen hetkenä", luet siinä
rukouskirjassa, jonka annoin sinulle, kun jätit kodin. Niin, hän näkee
kaiken. Lue usein rukouskirjaa.
Voi hyvin, toivoo äitisi.