Sotaneuvottelu.
Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan
ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni
juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin
avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori
Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.
Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi
melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi
matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana
kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa.
Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.
Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua
äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen
jakelevan käskyjä. _Hispaniola_ ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen
ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä
saaren itärannalle.
"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat
pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"
"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä
noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."
"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.
"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan
oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki
paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät
Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa
pohjoisesta etelään -- Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa
-- tuota korkeata, jonka päällä on sumua -- tavallisesti nimitetään
Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat
ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."
"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko
tämä sama paikka."
Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä;
mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä
ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka
jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen -- myöskin nimet,
korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät -- paitsi että punaiset ristit
ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen
pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi
tahdonvoimaa sen peittääkseen.
"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama
paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot
olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt.
Kiddin ankkuripaikka' -- aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin
mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy
pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän,
"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle
pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko
näillä vesillä."
"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua
avuksemme. Nyt voit poistua."
Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi
tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin
hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin
omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin
pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin
sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski
kätensä olkapäälleni.
"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari -- hauska
paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia,
ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin
tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani.
Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain
sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano
John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."
Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän
keulapuolelle ja katosi kannen alle.
Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään
peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en
kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä
mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori
Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja
tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta
heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden
kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää
kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut
sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."
Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi
liikutuksensa.
"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää",
aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.
Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat
hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään
taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia
viheltämään koko miehistön kannelle.
"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille
sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme
päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias
herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni
voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla
täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt
kajuuttaan juomaan maljan _teidän_ onneksenne ja menestykseksenne, ja
teille tuodaan tänne rommia juodaksenne _meidän_ onneksi ja
menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on
minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin
kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin
menettelee."
Eläköönhuuto kajautettiin -- mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui
niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa
näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.
"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti
heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.
Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.
Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim
Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.
Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo
espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui
tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä
merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli
lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.
"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi
puhtaaksi."
Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin
puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä
kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.
"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.
He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle
lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten
kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani,
hyvästä onnestani ja rohkeudestani.
"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä
väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain
käskyjänne."
"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En
vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman
että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä
tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli
ymmärrykseni."
"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin
ansiota. Merkillinen mies."
"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi.
"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen
pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn
luvalla minä saanen ne nyt esittää."
"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney
kohteliaasti vastasi.
"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin
emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti
kapinan. Toiseksi meillä on aikaa -- ainakin siksi kunnes aarre on
löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin
meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me
käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne,
herra Trelawney?"
"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.
"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun
Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"
"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän
pestasi ennenkuin tapasi Silverin."
"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."
"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.
"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari
huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."
"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan
neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se
kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme
miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."
"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin
kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."
"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.
Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin
mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta
pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista
arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään
kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten
aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.