Kului hiukan aikaa, eikä Grethi tullutkaan kirkkoon aamulla.
Maaliskuu meni, huhtikuu oli melkein lopussa. Grethi vältti käymästä
ystäviensä luona herraskartanossa.
Niin tapasi hän eräänä päivänä urkurin kylän tiellä. Hän meni
tervehtien hänen ohitseen ja hymyili aivan kuin kysyen.
Seuraavana aamuna kiiruhti Grethi ulos -- yksin.
Hän kulki vaipuneena mietteisiinsä ja aivoissa kulkivat ajatukset näin:
-- -- -- Hän oli kohottanut silmänsä ja katsellut häntä... Grethi oli
tuijottanut häneen ja hän oli huomannut sen. Hän oli kohdannut Grethin
katseen ja painanut silmänsä alas... Grethi oli taas ... hän oli
taas ... he olivat kumpikin...